Terve! Mikäli jostain syystä luet tätä ensimmäistä postausta, niin onneksi olkoon vaan, ja tervetuloa seuraamaan hassua jatko-osaa blogille Syksy Brysselissä.
Eli tänään sain varmistuksen Disneylandilta, että haluavat minut sinne kesäksi. Mutta kerronpa koko tarinan:
Oikeastaan hain Disneylandiin vähän sattumalta, mutta kun selailin firman sivuja ja lueskelin lukioaikaisen kaverini blogia omasta vuodestaan Disneylandissä, nousi matkakuume ja pistin hakemuksen menemään. Olin hieman yllättänyt, kun seuraavalle viikolle tuli haastattelukutsu Turkuun, jossa järjestettiin kahden päivän mittainen rekrytointitilaisuus suomalaisille. Sen takia kuulemma Turussa ja niin iso, koska Turku on tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Kuitenniin, matkasin Tampereelle perjantai-iltana ja rasitin enoni vieraanvaraisuutta, kun tämä kuskasi minut takaisin asemalle lauantai-aamuna ennen kuutta. Junasta löysin myös erään tamperelaisen tytön, joka oli matkalla samoihin haastatteluihin, ja niin me päädyttiin kahvittelemaan yhdessä Turun keskustaan busseja odotellen.
Turun messukeskuksella meidät ohjattiin auditorioon, jossa ensimmäinen tunti kului Disney-show'ta katsellessa. Siis se oli lähinnä semmoinen "tervetuloa, ketä me olemme ja tässä esittelyvideo Disneylandin työskentelymahdollisuuksista".
Sen jälkeen saatiinkin odotella ja jonotella jonkin aikaa, ennen kuin pääsimme odottamaan haastattelua. Haastattelijoita taisi olla noin kahdeksan, ja jokainen haastatteli yhden parin. Eli aika sutjakkaan ne haastattelut menivät, mikä nyt oli elinehto tälle tilaisuudelle, koska paikalla oli vajaat 400 hakijaa.
Istuimme tosiaan sitten 20 ihmistä kerrallaan auditoriossa odottelemassa vuoroa, ja sieltä ihmiset siirtyivät sitten pareitta jonkun haastattelijan luokse. Ja samalla pyöri valkokankaalla Toy Story 2 :D Tässä kohtaa tieni uudesta tamperelaisesta ystävästäni erosivat, sillä tämä oli asunut USA:ssa ja Belgiassa ja opiskellut yläkoulunsa ranskaksi, joten ilmoitin vain tylysti, että en aio olla hänen parinsa haastatteluissa :D
Parikseni osui sitten joensuulainen filosofianopiskelijapoika, joka myös puhui hyvin ranskaa, mutta joka ei kyllä peittänyt minua alleen. Puhuttiin liipalaapaa englanniksi ja pikkupätkä ranskaksi (meni aika hyvin, ottaen huomioon, ettei hirveästi ole tullut joulukuun jälkeen harjoiteltua), ja haastattelija kyseli, mihinkä halutaan töihin. Pojalle ne yhteistuumin merkkasi kolme paikkaa, joista valita, ja minulle yhteistuumin merkattiin vain respa. Ja lopuksi tämä ilmoitti, että "yes for both of you".
Se taisi olla ainoa haastattelija, joka suoraan ilmoitti tulokset. Tampereen tyttö ei saanut vielä mitään vastausta, ja enkä kyllä nähnyt salista tulevan muita ihmisiä yhtä leveän hymyn kanssa, kuin mitä itselläni oli kun palasin aulaan.
Odotin, että olisin saanut sieltä jo valmiin sopparin tai tarjouksen, eli työpaikka ja -aika olisi ollut siinä mainittuna, mutta yllätyksekseni tänään kolahti luukusta vain sähköposti, jossa kerrottiin, että he ottavat minut mielellään töihin ja ilmoittavat ennen huhtikuun loppua, että mitä sitä oikein mennään tekemään.
Kun laitoin hakemuksen, lupasin itselleni, että lähden, jos pääsen respaan, mutta jään tänne, jos yrittävät laittaa johonkin tarjoilijaksi tai siivoajaksi. Niin nyt tässä on kyllä edelleen kova jännitys päällä, että pitikö haastattelija lupauksensa, ja pääsenkö respaan töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti