Juhannus meni tosiaan lähinnä nukkuessa ja kattoessa jotain leffoja. Pelotti lähteä sunnuntaina töihin, mutta ihan hyvin se meni. Taisi olla semmoinen heikompi tauti. Tai siis niin ainakin luulin.
Ääni on ollut käheä nyt pari päivää, ja tänään, kun piti olla ensimmäistä päivää kassalla töissä, ilmastointi kostautui: nyt ei tytöstä pääse enää kuin pihinää. Oli tosi mukava päristellä niitä ranskalaisia ärriä mikrofoniin, kun ne ei meinaa ymmärtää mun ranskaa muutenkaan, ja koko ajan vaan pitää toistaa vielä kovempaa.
Kassalla oleminen sujui paljon helpommin, kuin olin ajatellut. Työkaverit (joista osaa en ollut nähnyt vielä ollenkaan) oli tosi mukavia, ja auttoi aina kun kysyin jotain. Tuo homma vaan on henkisesti rasittavampaa ko turnikeilla (eli niillä porteilla) työskentely, ja sinällään on ihan mukava, että mulla on vielä tässä vaiheessa enemmän taker (eli turnikki)-vuoroja kuin seller-vuoroja. Tosin että alkaa nyt kahen vapaan jälkeen closingit, jossa joudutaan olemaan puiston sulkemiseen asti töissä.
Lisäksi nyt alko helteet. Eilen oli eka semmonen päivä, että ihan oikeasti olisi ollut liioittelua pitää päällään meidän päällystakkia, jota mie oon tähän asti pitäny joka päivä, koska se on tyylikäs. Tänään oli sitte semmoset kevyet 35 astetta päivällä, ja mie olin niin onnellinen, että olin ilmastoidussa toimistossa töissä. Kun tultiin kämppiksen kanssa kotiin kaupasta kuuden aikaan, infotaulu näytti 43 astetta.
On vähän tuskanen olo, ko ei oikein tiiä, miten nukkuu, ko on niin kuuma koko ajan. Nyt mää ymmärrän, miks nää on halunnu rakentaa kaikki talot kivestä. Meillä kotona on ihan siedettävän viileää, ja me ollaan suojeltu sitä peittämällä ikkunat ja dataamalla kaikki sisällä, kun aurinko porottaa ulkona. Huomenna sitte on kovat suunnitelmat lähteä viltin kanssa puistoon ruskettumaan.
Ainiin, ainiin! Näin eilen Black Eyed Peassin! Ne tuli puistoon aamupäivällä Disneyn vip-oppaiden saartamana. Menivät viereisestä portista sisään :)
Mitähän muuta, Disneyn ulkopuolelta... Käytiin viime viikolla kattomassa, ko täällä oli joku iso fete de la musique ja monia bändejä soitti tuossa meidänkin pikkukylän keskustassa. Pariisissa ois ollu enemmän bändejä, mutta ei me sinne asti lähetty, ko meillä oli toisen kämppiksen kanssa tulossa ekat kassakoulutukset seuraavana päivänä, joten tyydyttiin kattelemaan pikkukylän juhlia. Se oli vähän kuin flashback nuoruuteen, ja jotkut Raahen meripäivät. Paljon, paljon perheitä ja eri ikäisiä ihmisiä, joista osa kyllä käveli kaljatuoppi kädessä, mutta kaikki käyttäytyi tosi nätisti.
Täällä alkoi myös kesäalet, sekä Disneyllä että tuolla ”oikeissa” kaupoissa. Disneyllä nyt ei tunnu olevan alessa kuin sellasta hömppää, tai sitte en vaan oo vielä ehtiny ettiä. Käytiin Val d'Europen ostarilla kattelemassa, ja ostettiinki jotain, mutta sillon alen ekana päivänä oli meno ihan hirviää. Ihmiset tunkeili ja kiilaili ja varashälyttimet soi taukoamatta ympäri käytäviä. Jos ihmiset ei halunnu jotain, ne heitti sen lattialle. Määki talloin vahingossa varmaan kymmeniä viattomia vaatekappaleita, jotka olivat tulleet hylätyiksi.Tällaisissa asioissa voisivat ottaa oppia suomalaisista, jotka aleissa pyrkii yleensä edes olemaan ihmisiki.
Tosin että suomalaiset sitten voisi kopsata ranskiksilta sen tervehtimis- ja kohteliaisuusmallin. Täällä toivotellaan kaikille hyviä päivän- ja illanjatkoja ja tervehditään aina. Parasta on miusta nämä asiakkaat, jotka välillä toivottelee miulle töissä ”Bon courage” - rohkeutta/onnea töihin. Itekin yritän olla kohtelias kaikille mua palveleville ja teki mieli kyllä toivottaa niille alennusmyyntien myyjille myös bon courage.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Kurotaampa vähän päivityksiä yhteen
Salut!
Aika lentää – etenkin vapaa-aika. Koska en saanut ketään (=sitä ainoaa, jolla oli vapaapäivä samaan aikaan ko mulla) lähtemään mukaan Pariisiin alkuviikosta, nukuin pitkään ja kävin kiertelemässä puistossa. Olen ruvennut jo hiomaan taistelusuunnitelmaa vanhempien saapumista varten.
Jäin vahingossa jumiin ihmismassaan Studioille ja näin Disney Stars 'n' Cars -paraatin.
Tiistaina alkoi kassakoulutus. Ensin oli vaikeuksia löytää paikalle, koska meitä oli 7 koulutettavaa, ja meille oli ilmoitettu kolme eri paikkaa koulutuspaikaksi. Tapasimme toisemme Imaginationsin, eli back stagen ”päärakennuksen” edessä, josta lähtevät bäkkärin bussilinjat. Yritimme ensin väärään bussiin ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Sen jälkeen hortoilimme suurten varastorakennusten välissä etsien Robin Hoodia. Löysimme matkalta muun muassa jouluparaatin koristeita ja käytöstä poistetun popcornivaunun.
Päästyämme Robin Hoodiin palloilimme vielä ympäriinsä kunnes saimme puhelimella kiinni team leaderin, ja selvisi, että meidät on vähän niinkuin unohdettu. Uusi kouluttaja nimeltään Bienvenue (oikeasti. Bienvenue. Joutuu käyttämään väärää nimikylttiä töissä) saapui viimein ja koulutus alkoi puolitoista tuntia myöhässä.
Koulutuksessa käytiin läpi maksutavat, jotka meillä hyväksytään ja leikittiin vähän myös kassatietokoneella. Ja voin kertoa, että tämä on ihan takapajuista, sillä ranskikset käyttää vielä shekkejä maksutapana. Niitä varten pitää vielä tarkastaa henkilöllisyys virallisella todistuksella eli passilla, hlökortilla tai ajokortilla, joista kirjataan tiedot shekin taakse. Jos shekkivihko on pariskunnan nimissä (eli siinä lukee Monsieur et madame nönnönnöö), molemmilta pitää pyytää henkkarit. Jos shekki on yli 350e (joka ylittyy täällä helposti monihenkisellä perheellä), pitää pyytää kahdet henkkarit samalta ihmiseltä. Jos shekkivihko on pariskunnan nimissä ja shekki on yli 350e, pitää pyytää kahdet henkkarit molemmilta.
Lisäksi täällä on käytössä matkashekit (cheque de voyage) ja lomashekit (cheque de vacance). Eri hommia ja eri prosedyyrit ja ääh. Noh, kunhan vaan pääsisin check-outista läpi, nii tää on varmaan kivempaa hommaa ko rota.
Sitten olin kolme päivää kassalla, joka päivä eri kouluttajan kanssa. Tosi ressaavaa on, ko ei vielä tässä vaiheessa oo oikein varman mistään prosessista, ja on niin monta kohtaa, joissa voi mennä metsään. Lisäksi meillä on turvallisuussyistä sellaiset ikkunat, joiden alla on viiden sentin rako, joten siitä ei saa aikuisen kämmentä läpi. Meillä on kuulokkeet ja mikrofonit ja niiden läpi ranskan kuunteleminen on vielä vaikeampaa, ko kasvotusten puhuminen.
Kahtena ekana päivänä oli ongelmia päivän päätteeksi, kun tehtiin päivänpäätös ja laskettiin rahat. Ekana päivänä meillä oli 6 euroa lisää, ja väsynyt kouluttajani pillahti itkuun. Hirviä selvittely käyntiin, mutta tarkastaja (joka tarkastaa aina koko kopin tilitykset kerralla) lohdutteli vain kouluttajaani, että ei mitään hätään, hän kuittaa sen. Toissapäivänä kassa heitti, koska oltiin vahingossa valittu väärä nappula koneesta, kun saatiin voucher. Siispä piti laskea kaikki uudestaan, ja päiväkin meni reilut puoli tuntia ylitöiksi.
Eilen meni sitten paljon paremmin. Tein oikeastaan kaiken itekseni, näytin välillä oudonnäköistä voucheria kouluttajalle ja pyysin kääntämään asiakkaan kysymyksen kahdesti. Kassanlasku meni paremmin ja kaikki täsmäsi. Prosedyyrit alkoi olla selvillä.
Iltapäivällä oli sitten check out kassatyöskentelystä. Sen onneksi piti sama kouluttaja, jonka kanssa tein aamupäivän töitä, mutta kaikki muut koulutettavat joutui tekemään kokeensa jonkun eri ihmisen kanssa. Alkoi kyllä siinä kokeessa hikoiluttaa, kun en aina ymmärtänyt täysin kysymyksiä ja sitten minulta kysyttiin semmoisia kysymyksiä, kuin ”mitä _kaikkia_ maksuvälineitä meillä hyväksytään”. En tietenkään muista niitä kaikkia, koska normaalisti ne on siinä nenän edessä tietokoneella. Samoin kuin noin kaikki muutkin asiat.
Onneksi kouluttajani oli ymmärtäväinen, ja sanoi, että hänen puolestaan tää on ihan ok. Miusta kuulemma huomaa, että oon kyllä ymmärtänyt tämän työskentelysysteemin, ja osaan käyttää sitä kassaa – ainoa ongelma on kieli. Mutta pääsin sen joka tapauksessa läpi, ja kunhan saan nyt opittua näitä hassuja kysymyksiä, mitä ne tulee meille ranskaksi esittämään, eiköhän se tästä.
Oon juhlinu nyt tätä check outin läpäisyä kuumeen kanssa, ja taidan nyt palata yläkertaan peiton alle kattomaan leffaa.
Ciao!
Aika lentää – etenkin vapaa-aika. Koska en saanut ketään (=sitä ainoaa, jolla oli vapaapäivä samaan aikaan ko mulla) lähtemään mukaan Pariisiin alkuviikosta, nukuin pitkään ja kävin kiertelemässä puistossa. Olen ruvennut jo hiomaan taistelusuunnitelmaa vanhempien saapumista varten.
Jäin vahingossa jumiin ihmismassaan Studioille ja näin Disney Stars 'n' Cars -paraatin.
Tiistaina alkoi kassakoulutus. Ensin oli vaikeuksia löytää paikalle, koska meitä oli 7 koulutettavaa, ja meille oli ilmoitettu kolme eri paikkaa koulutuspaikaksi. Tapasimme toisemme Imaginationsin, eli back stagen ”päärakennuksen” edessä, josta lähtevät bäkkärin bussilinjat. Yritimme ensin väärään bussiin ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Sen jälkeen hortoilimme suurten varastorakennusten välissä etsien Robin Hoodia. Löysimme matkalta muun muassa jouluparaatin koristeita ja käytöstä poistetun popcornivaunun.
Päästyämme Robin Hoodiin palloilimme vielä ympäriinsä kunnes saimme puhelimella kiinni team leaderin, ja selvisi, että meidät on vähän niinkuin unohdettu. Uusi kouluttaja nimeltään Bienvenue (oikeasti. Bienvenue. Joutuu käyttämään väärää nimikylttiä töissä) saapui viimein ja koulutus alkoi puolitoista tuntia myöhässä.
Koulutuksessa käytiin läpi maksutavat, jotka meillä hyväksytään ja leikittiin vähän myös kassatietokoneella. Ja voin kertoa, että tämä on ihan takapajuista, sillä ranskikset käyttää vielä shekkejä maksutapana. Niitä varten pitää vielä tarkastaa henkilöllisyys virallisella todistuksella eli passilla, hlökortilla tai ajokortilla, joista kirjataan tiedot shekin taakse. Jos shekkivihko on pariskunnan nimissä (eli siinä lukee Monsieur et madame nönnönnöö), molemmilta pitää pyytää henkkarit. Jos shekki on yli 350e (joka ylittyy täällä helposti monihenkisellä perheellä), pitää pyytää kahdet henkkarit samalta ihmiseltä. Jos shekkivihko on pariskunnan nimissä ja shekki on yli 350e, pitää pyytää kahdet henkkarit molemmilta.
Lisäksi täällä on käytössä matkashekit (cheque de voyage) ja lomashekit (cheque de vacance). Eri hommia ja eri prosedyyrit ja ääh. Noh, kunhan vaan pääsisin check-outista läpi, nii tää on varmaan kivempaa hommaa ko rota.
Sitten olin kolme päivää kassalla, joka päivä eri kouluttajan kanssa. Tosi ressaavaa on, ko ei vielä tässä vaiheessa oo oikein varman mistään prosessista, ja on niin monta kohtaa, joissa voi mennä metsään. Lisäksi meillä on turvallisuussyistä sellaiset ikkunat, joiden alla on viiden sentin rako, joten siitä ei saa aikuisen kämmentä läpi. Meillä on kuulokkeet ja mikrofonit ja niiden läpi ranskan kuunteleminen on vielä vaikeampaa, ko kasvotusten puhuminen.
Kahtena ekana päivänä oli ongelmia päivän päätteeksi, kun tehtiin päivänpäätös ja laskettiin rahat. Ekana päivänä meillä oli 6 euroa lisää, ja väsynyt kouluttajani pillahti itkuun. Hirviä selvittely käyntiin, mutta tarkastaja (joka tarkastaa aina koko kopin tilitykset kerralla) lohdutteli vain kouluttajaani, että ei mitään hätään, hän kuittaa sen. Toissapäivänä kassa heitti, koska oltiin vahingossa valittu väärä nappula koneesta, kun saatiin voucher. Siispä piti laskea kaikki uudestaan, ja päiväkin meni reilut puoli tuntia ylitöiksi.
Eilen meni sitten paljon paremmin. Tein oikeastaan kaiken itekseni, näytin välillä oudonnäköistä voucheria kouluttajalle ja pyysin kääntämään asiakkaan kysymyksen kahdesti. Kassanlasku meni paremmin ja kaikki täsmäsi. Prosedyyrit alkoi olla selvillä.
Iltapäivällä oli sitten check out kassatyöskentelystä. Sen onneksi piti sama kouluttaja, jonka kanssa tein aamupäivän töitä, mutta kaikki muut koulutettavat joutui tekemään kokeensa jonkun eri ihmisen kanssa. Alkoi kyllä siinä kokeessa hikoiluttaa, kun en aina ymmärtänyt täysin kysymyksiä ja sitten minulta kysyttiin semmoisia kysymyksiä, kuin ”mitä _kaikkia_ maksuvälineitä meillä hyväksytään”. En tietenkään muista niitä kaikkia, koska normaalisti ne on siinä nenän edessä tietokoneella. Samoin kuin noin kaikki muutkin asiat.
Onneksi kouluttajani oli ymmärtäväinen, ja sanoi, että hänen puolestaan tää on ihan ok. Miusta kuulemma huomaa, että oon kyllä ymmärtänyt tämän työskentelysysteemin, ja osaan käyttää sitä kassaa – ainoa ongelma on kieli. Mutta pääsin sen joka tapauksessa läpi, ja kunhan saan nyt opittua näitä hassuja kysymyksiä, mitä ne tulee meille ranskaksi esittämään, eiköhän se tästä.
Oon juhlinu nyt tätä check outin läpäisyä kuumeen kanssa, ja taidan nyt palata yläkertaan peiton alle kattomaan leffaa.
Ciao!
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Isä olen täällä, maailman toisella puolen...
Terveisiä vanhemmille.
Pistetään vielä tänneki: Jos haluutte kortteja, pistäkää osotetta ja toivetta kortin tyylistä tulemaan. (Tämä siis koskee lähinnä kaikkia muita, paitsi vanhempia :D)
Pistetään vielä tänneki: Jos haluutte kortteja, pistäkää osotetta ja toivetta kortin tyylistä tulemaan. (Tämä siis koskee lähinnä kaikkia muita, paitsi vanhempia :D)
Nyt tämä homma on lähteny kunnolla käyntiin
Noniin, nyt näemmä alkaa se aika, etten enää jaksa päivitellä blogia. Mistä te haluatte lukea? En oikein tiiä, onko siinä mittään hauskaa, että kerron misä laitteisa oon käyny ja ärsyttääkö jotakuta, jos ”Disneyn taika särkyy”, ko kertoilen tarinoita kulissien takaa. Kertokaa, nii kirjotan (jos jaksan).
Oon taas ollu töisä. Vapaapäivätki meni täälä lähistöllä, ko ekana päivänä käytiin eka poliisilaitoksella, koska kämppikselta oltiin varastettu viime viikolla Pariisissa lompakko laukusta. Pitkän odottelun jälkeen saatiin kirjallinen todistus kouraan, jotta kämppis voi hakea Suomesta uusia kortteja (ajo- jne).
Toisen vapaapäivän käytin yhen suomalaisen kanssa taas puistossa ja oon nyt käyny melkein jokaisessa Studiosin laitteessa ja show:ssa. Käytiin kattomassa mm. Cinemagique ja Animagique, jotka oli monikielisiä sekä Stitch live!, joka on vuorotellen englanniksi ja ranskaksi. Koska haluttiin vaan tappaa aikaa, mentiin siihen ranskankieliseen versioon, ja hallin ovella minut pysäyttää eräs työntekijä, joka sanoo ”Mademoiselle, le show, c'est en francais.” Joo, mä kyllä tiesin, että se on ranskaksi, mutta näytin ilmeisesti niin turistilta shortseissani ja aurinkolaseissani :D
Koska Stitch on yks sympaattisimmista hahmoista ikinä, päätettiin sitte saman illan päätteeksi kattoa tämän kaverin kanssa Lilo ja Stitch -leffa. Lisäksi selattiin Disneyn vanhempaa tuotantoa, Three Caballeros, jonka tekijä on ollu varmaan jossain huumeissa. Välillä muutenkin Disneyn leffat vaikuttaa siltä, että joku on nauttinut jotain epämääräistä, kun on suunnitellut niitä.
Sitte onkin menny taas pari päivää töissä. Toissapäivänä olin töissä closingissa, eli aloitin yhdeltä ja lopetin yhdeksältä. Muuten ihan normaali vuoro, mutta kahdeksan aikaan, kun puisto meni kiinni, suljettiin sisääntuloportit ja mentiin kaikki pönöttämään uloskäynnin viereen.
En oikein ymmärrä tätä kohteliaisuuskäytäntöä. Asiakkaat hortoilee kuitenkin ympäri pihaa, mutta kaikkien ticketingin työntekijöiden on seistävä portilla vilkuttamassa ja sanomassa au revoir, eikä ohjaamassa väsyneitä kulkijoita kohti uloskäyntiä. Mutta kai se on hauskaa, kun 8 ihmistä on rivissä vilkuttamassa.
Sitten tein 9-17 vuoron. Nämä molemmat vuorot on siitä ärsyttäviä, että menee vähän koko päivä. Eilenkin vaan tulin kämpille ja valmistauduin menemään nukkumaan ennen yhdeksää, koska tänään alkoi vuoro klo 7.00. Sinällään tuo aikaisin aamuvuoro on paras, koska siitä pääsee ekana kotiin, tekemistä riittää mukavasti pitkin päivää ja illalla ehtii tehdä vielä jotain.
Tänään kävin pienemmässä kaupassa, joka on lähempänä kotia. Huomionarvoista on se, ettei täältä saa kanasuikaleita oikein missään muodossa. Huhut kertovat, että tuolta hypermarketista saisi kalkkunasuikaleita, mutta yleensä linnut tulevat joko leikkeleinä (jotka on semmosta 10x10 senttisiä, koska täällä leivätkin on isompia) tai valmiiksi grillattuina ja maustettuina kylminä ”salaattipaloina”, jotka maksaa ihan tajuttomasti.
Koska kanasuikaleet on kuitenkin ehkä meikän yleisin raaka-aine normaalissa ruuanlaitossa, ostin niitä salaattikanoja ja sovelsin hauskan salaatin itelleni. Tuli ihan hyvää. Sitten jälkkäriksi on tarjolla erilaisia maitorahka/jugurtti/asia-hommia, joita on montaa eri makua. Siis todella laaja valikoima maitopohjaisia jälkkäreitä tuolla pikkukaupassakin. Ja alkoholia oli taas tarjolla hyllykaupalla, mutta ongelmaksi muodostuu se, että en jaksa kantaa edes vettä kotiin normaalien ostosten lisäksi. Pitäis varmaan joku päivä lähteä tuon pienemmän matkalaukun kanssa kauppaan, ko siinä on valmiina pyörät alla.
Nyt menee varmaan taas huominen osittain lepäillessä. Sitte alakaaki kassakoulutus jo ens viikolla.
Oon taas ollu töisä. Vapaapäivätki meni täälä lähistöllä, ko ekana päivänä käytiin eka poliisilaitoksella, koska kämppikselta oltiin varastettu viime viikolla Pariisissa lompakko laukusta. Pitkän odottelun jälkeen saatiin kirjallinen todistus kouraan, jotta kämppis voi hakea Suomesta uusia kortteja (ajo- jne).
Toisen vapaapäivän käytin yhen suomalaisen kanssa taas puistossa ja oon nyt käyny melkein jokaisessa Studiosin laitteessa ja show:ssa. Käytiin kattomassa mm. Cinemagique ja Animagique, jotka oli monikielisiä sekä Stitch live!, joka on vuorotellen englanniksi ja ranskaksi. Koska haluttiin vaan tappaa aikaa, mentiin siihen ranskankieliseen versioon, ja hallin ovella minut pysäyttää eräs työntekijä, joka sanoo ”Mademoiselle, le show, c'est en francais.” Joo, mä kyllä tiesin, että se on ranskaksi, mutta näytin ilmeisesti niin turistilta shortseissani ja aurinkolaseissani :D
Koska Stitch on yks sympaattisimmista hahmoista ikinä, päätettiin sitte saman illan päätteeksi kattoa tämän kaverin kanssa Lilo ja Stitch -leffa. Lisäksi selattiin Disneyn vanhempaa tuotantoa, Three Caballeros, jonka tekijä on ollu varmaan jossain huumeissa. Välillä muutenkin Disneyn leffat vaikuttaa siltä, että joku on nauttinut jotain epämääräistä, kun on suunnitellut niitä.
Sitte onkin menny taas pari päivää töissä. Toissapäivänä olin töissä closingissa, eli aloitin yhdeltä ja lopetin yhdeksältä. Muuten ihan normaali vuoro, mutta kahdeksan aikaan, kun puisto meni kiinni, suljettiin sisääntuloportit ja mentiin kaikki pönöttämään uloskäynnin viereen.
En oikein ymmärrä tätä kohteliaisuuskäytäntöä. Asiakkaat hortoilee kuitenkin ympäri pihaa, mutta kaikkien ticketingin työntekijöiden on seistävä portilla vilkuttamassa ja sanomassa au revoir, eikä ohjaamassa väsyneitä kulkijoita kohti uloskäyntiä. Mutta kai se on hauskaa, kun 8 ihmistä on rivissä vilkuttamassa.
Sitten tein 9-17 vuoron. Nämä molemmat vuorot on siitä ärsyttäviä, että menee vähän koko päivä. Eilenkin vaan tulin kämpille ja valmistauduin menemään nukkumaan ennen yhdeksää, koska tänään alkoi vuoro klo 7.00. Sinällään tuo aikaisin aamuvuoro on paras, koska siitä pääsee ekana kotiin, tekemistä riittää mukavasti pitkin päivää ja illalla ehtii tehdä vielä jotain.
Tänään kävin pienemmässä kaupassa, joka on lähempänä kotia. Huomionarvoista on se, ettei täältä saa kanasuikaleita oikein missään muodossa. Huhut kertovat, että tuolta hypermarketista saisi kalkkunasuikaleita, mutta yleensä linnut tulevat joko leikkeleinä (jotka on semmosta 10x10 senttisiä, koska täällä leivätkin on isompia) tai valmiiksi grillattuina ja maustettuina kylminä ”salaattipaloina”, jotka maksaa ihan tajuttomasti.
Koska kanasuikaleet on kuitenkin ehkä meikän yleisin raaka-aine normaalissa ruuanlaitossa, ostin niitä salaattikanoja ja sovelsin hauskan salaatin itelleni. Tuli ihan hyvää. Sitten jälkkäriksi on tarjolla erilaisia maitorahka/jugurtti/asia-hommia, joita on montaa eri makua. Siis todella laaja valikoima maitopohjaisia jälkkäreitä tuolla pikkukaupassakin. Ja alkoholia oli taas tarjolla hyllykaupalla, mutta ongelmaksi muodostuu se, että en jaksa kantaa edes vettä kotiin normaalien ostosten lisäksi. Pitäis varmaan joku päivä lähteä tuon pienemmän matkalaukun kanssa kauppaan, ko siinä on valmiina pyörät alla.
Nyt menee varmaan taas huominen osittain lepäillessä. Sitte alakaaki kassakoulutus jo ens viikolla.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Eka oikia työviikko takana
Juu. Neljä päivää aloitin klo 7.30 ja tänään 7.00. Onneksi nyt on kaksi vapaapäivää. Voi nukkua huomenna pitkään ja levätä. Nään nimittäin unissanikin painajaisia porteista, lipuista ja lastenvaunuista.
Täällä on ollu tosi kiireinen viikonloppu, koska maanantaikin oli vapaapäivä, joten ranskalaiset on ottaneet ilon irti pidennetystä viikonlopusta. Eilen esimerkiksi Disneyland Parkkiin odottettiin 40 000 asiakasta ja Studioille 20 000. Meillä on tällaisina päivinä block-out, joka tarkoittaa että sitä, että joillain vuosipasseilla ei pääse sisälle, eikä cast memberit saa kutsua vieraita.
Meillähän on yhteensä viisi erilaista vuosipassia, joiden hinta ja sisältö vaihtelee. Alin passi ei maksa kuin 30 euroa enemmän kuin yhden päivän lippu kahteen puistoon, mutta jujuna on, että sillä ei pääse sisälle, jos on kiireinen päivä. Eli kesälläkin aika moni viikonloppu on blockattu, ja ne vuosipassiasiakkaat on ihan raivona, ko he ei pääse sisälle.
Onneksi mulla on hyvää vertaistukea, ko yks kämppiksistä on kanssa töissä ticketingissä. Ite asiassa Heidi oli täällä jo viime kesänä samoissa hommissa, nii siltä on hyvä udella näistä ja purkaa sitten päivän päätteeksi, minkälaisia idiootteja molemmilla on päivän aikana ollut.
Se toinen kämppis, joka on ollu täällä aikasemminkin, on töissä Ruususen linnan putiikissa, mutta on tehnyt niin paljon iltavuoroja, etten oo nähny sitä oikeasti pariin päivään ko vilaukselta.
Huonekaverini on meistä nuorin ja tapasin sen jo lentokentällä. Se on töissä ponifarmilla. Siis ponifarmilla! Disneylla on hevosia mm. vetämässä kärryjä Main streetillä, poneja silitettäväksi ja ratsastettavaksi ja Wild West Show:ssa on paljon show-hevosia. Tää kämppis on saanu unelmaduunin: se käy ratsastamassa niillä hevosilla, hoitaa niitä ja käy kollegoiden mukana vähän taluttamassa vaunuhevosta aamupäivisin puistossa. Ihan huippuhomma.
Juttelin myös yhen suomalaisen kanssa, joka on Discoverylandissa laitteilla töissä. Muuten laitteilla olis varmaan mukava olla, sinällään yksioikoista hommaa, mutta siellä työpäivät on 10 tai 10 ja puolen tunnin pitusia. Niillä on sitten kolme vapaapäivää viikossa, mutta silti. Mieluummin ehkä pidän tämän 5x8h -tahdin.
Täällä on ollu tosi kiireinen viikonloppu, koska maanantaikin oli vapaapäivä, joten ranskalaiset on ottaneet ilon irti pidennetystä viikonlopusta. Eilen esimerkiksi Disneyland Parkkiin odottettiin 40 000 asiakasta ja Studioille 20 000. Meillä on tällaisina päivinä block-out, joka tarkoittaa että sitä, että joillain vuosipasseilla ei pääse sisälle, eikä cast memberit saa kutsua vieraita.
Meillähän on yhteensä viisi erilaista vuosipassia, joiden hinta ja sisältö vaihtelee. Alin passi ei maksa kuin 30 euroa enemmän kuin yhden päivän lippu kahteen puistoon, mutta jujuna on, että sillä ei pääse sisälle, jos on kiireinen päivä. Eli kesälläkin aika moni viikonloppu on blockattu, ja ne vuosipassiasiakkaat on ihan raivona, ko he ei pääse sisälle.
Onneksi mulla on hyvää vertaistukea, ko yks kämppiksistä on kanssa töissä ticketingissä. Ite asiassa Heidi oli täällä jo viime kesänä samoissa hommissa, nii siltä on hyvä udella näistä ja purkaa sitten päivän päätteeksi, minkälaisia idiootteja molemmilla on päivän aikana ollut.
Se toinen kämppis, joka on ollu täällä aikasemminkin, on töissä Ruususen linnan putiikissa, mutta on tehnyt niin paljon iltavuoroja, etten oo nähny sitä oikeasti pariin päivään ko vilaukselta.
Huonekaverini on meistä nuorin ja tapasin sen jo lentokentällä. Se on töissä ponifarmilla. Siis ponifarmilla! Disneylla on hevosia mm. vetämässä kärryjä Main streetillä, poneja silitettäväksi ja ratsastettavaksi ja Wild West Show:ssa on paljon show-hevosia. Tää kämppis on saanu unelmaduunin: se käy ratsastamassa niillä hevosilla, hoitaa niitä ja käy kollegoiden mukana vähän taluttamassa vaunuhevosta aamupäivisin puistossa. Ihan huippuhomma.
Juttelin myös yhen suomalaisen kanssa, joka on Discoverylandissa laitteilla töissä. Muuten laitteilla olis varmaan mukava olla, sinällään yksioikoista hommaa, mutta siellä työpäivät on 10 tai 10 ja puolen tunnin pitusia. Niillä on sitten kolme vapaapäivää viikossa, mutta silti. Mieluummin ehkä pidän tämän 5x8h -tahdin.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Check-out
Tässä vähän tekstiä eiliseltä:
Kolmas päivä töissä. Kongolainen mies on jatkanu meikän kouluttamista, ja mennee koko ajan paremmin ja paremmin, ko nyt jo on oppinu näitä lipputyyppejä. Ongelmatilanteet tulee lähinnä VIP-portilla, johon saapuu ihmisiä, joilla on ongelmia ja ihmisiä, jotka luulevat olevansa maailman napoja. Mutta normihommat sujuu ihan hyvin ja oon saanu vähän kehujakin töistä.
Toy Story Playland
Eilen töitten jälkeen olin kävelemässä backstagella, kun kuulin Studioilta tuttuja ääniä: miesääni huutaa ”GO GO GO!” ja parin sekunnin päästä kuuluu kiljuntaa. Kyseessä on Toy Story Playlandissa sijaitseva parachute drop. Siis. Toystory Playland on semmonen osa Walt Disney Studiosia, jossa kaikki on iso ja lelumaista. Voi kuvitella itse olevansa lelu. Parachute drop on siis laite, jossa lelusotilaat pudotetaan taisteluun. Se on hieno.
Teki sitten niin kovasti mennä kokeilemaan, että lähdin puistoon. Koska laskuvarjopudotusta olisi saanut odottaa niin kauan, päätin sittenkin lähteä Studio Tram Tourssiin, jossa päästään ratikan kyytiin, kun se kiertää kulisseissa ja seteillä. Viereeni istui tyttö/nainen, jolla oli jonkinlainen kehitysvamma. Kysyi kohteliaasti, että saako istua tähän ja kiitteli moneen kertaan. Juteltiin enemmänkin, ja oli ihana nähdä ihminen, joka oli niin innoissaan kaikesta. Hyvä tuuli tarttui.
Kotona sitten nukkumaan ennen yheksää, koska tänään oli lauantai ja bussit kulkevat huonommin, joten pitää herätä kaksi tuntia ennen töitten alkua. Oli harvinaisen hanurista herätä 5.25 ko kämppikset kuitenkin kaikki valvo pitempään. Ite asiassa viimeisen löysin nukkumasta keittiön lattialta aamulla, koska tämä ei kuulemma saanut nukuttua yöllä. Oli nukahtanut koneensä ääreen joskus aamuyöllä.
Vaikka aamu oli ankea, päiväni parani kertaheitolla, kun olin porteilla töissä hotellivieraiden saapuessa puistoon kahdeksan jälkeen. Nimittäin sama ihminen, jonka vieressä olin eilen istunut ratikassa, tuli nyt miun portista. Toivoteltiin mukavaa päivää toinen toisillemme, ja tuli taas hyvä mieli. Lisäksi kohtasin myöhemmin myös ensimmäisen suomalaisen asiakkaan, joka ihmetteli ääneen portin edessä ”Kumminkohan päin tämä lippu pitää tuonne laittaa”. Harmi, etten saanut yllätettyä suomalaisuudella :(
Täällä on kylmä. Koko päivän lämpötila oli alle kahdessakymmenessä ja välillä satoi. Kostyymissäkin paleli, ja olin ihan kiitollinen siitä, että sain olla iltapäivän sisällä kertaamassa tulevaa check-outtia varten.
Joka meni läpi! \o/ Saan nyt aloittaa työskentelyn yksin (tai siis heti, kun saan omat koodini, joilla voin käyttää portteja), ja saan pysyä tuolla, eikä tarvitse vaihtaa työpaikkaan Pelotti jo oikeasti vähän, että mitä jos en pääsekkään siitä läpi.
Nyt sitten taas valmistaudutaan nukkumaan, sillä aamulla herätys samaan aikaan ko tänäänkin.
Kolmas päivä töissä. Kongolainen mies on jatkanu meikän kouluttamista, ja mennee koko ajan paremmin ja paremmin, ko nyt jo on oppinu näitä lipputyyppejä. Ongelmatilanteet tulee lähinnä VIP-portilla, johon saapuu ihmisiä, joilla on ongelmia ja ihmisiä, jotka luulevat olevansa maailman napoja. Mutta normihommat sujuu ihan hyvin ja oon saanu vähän kehujakin töistä.
Toy Story Playland
Eilen töitten jälkeen olin kävelemässä backstagella, kun kuulin Studioilta tuttuja ääniä: miesääni huutaa ”GO GO GO!” ja parin sekunnin päästä kuuluu kiljuntaa. Kyseessä on Toy Story Playlandissa sijaitseva parachute drop. Siis. Toystory Playland on semmonen osa Walt Disney Studiosia, jossa kaikki on iso ja lelumaista. Voi kuvitella itse olevansa lelu. Parachute drop on siis laite, jossa lelusotilaat pudotetaan taisteluun. Se on hieno.
Teki sitten niin kovasti mennä kokeilemaan, että lähdin puistoon. Koska laskuvarjopudotusta olisi saanut odottaa niin kauan, päätin sittenkin lähteä Studio Tram Tourssiin, jossa päästään ratikan kyytiin, kun se kiertää kulisseissa ja seteillä. Viereeni istui tyttö/nainen, jolla oli jonkinlainen kehitysvamma. Kysyi kohteliaasti, että saako istua tähän ja kiitteli moneen kertaan. Juteltiin enemmänkin, ja oli ihana nähdä ihminen, joka oli niin innoissaan kaikesta. Hyvä tuuli tarttui.
Kotona sitten nukkumaan ennen yheksää, koska tänään oli lauantai ja bussit kulkevat huonommin, joten pitää herätä kaksi tuntia ennen töitten alkua. Oli harvinaisen hanurista herätä 5.25 ko kämppikset kuitenkin kaikki valvo pitempään. Ite asiassa viimeisen löysin nukkumasta keittiön lattialta aamulla, koska tämä ei kuulemma saanut nukuttua yöllä. Oli nukahtanut koneensä ääreen joskus aamuyöllä.
Vaikka aamu oli ankea, päiväni parani kertaheitolla, kun olin porteilla töissä hotellivieraiden saapuessa puistoon kahdeksan jälkeen. Nimittäin sama ihminen, jonka vieressä olin eilen istunut ratikassa, tuli nyt miun portista. Toivoteltiin mukavaa päivää toinen toisillemme, ja tuli taas hyvä mieli. Lisäksi kohtasin myöhemmin myös ensimmäisen suomalaisen asiakkaan, joka ihmetteli ääneen portin edessä ”Kumminkohan päin tämä lippu pitää tuonne laittaa”. Harmi, etten saanut yllätettyä suomalaisuudella :(
Täällä on kylmä. Koko päivän lämpötila oli alle kahdessakymmenessä ja välillä satoi. Kostyymissäkin paleli, ja olin ihan kiitollinen siitä, että sain olla iltapäivän sisällä kertaamassa tulevaa check-outtia varten.
Joka meni läpi! \o/ Saan nyt aloittaa työskentelyn yksin (tai siis heti, kun saan omat koodini, joilla voin käyttää portteja), ja saan pysyä tuolla, eikä tarvitse vaihtaa työpaikkaan Pelotti jo oikeasti vähän, että mitä jos en pääsekkään siitä läpi.
Nyt sitten taas valmistaudutaan nukkumaan, sillä aamulla herätys samaan aikaan ko tänäänkin.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Eka työpäivä
Eilen oli eka vapaapäivä. Kävin back stagella kattomassa uudestaan tulevaa työasua ja syömässä hyvin. Tein myös aloittelijan virheen: heti ruokailun jälkeen menin vuoristorataan: Space Mountain: Mission 2. Se oli kyllä ihan hauska, tykillä ammuttiin avaruuteen ja lennettiin siellä pimeässä. Välillä jossain näkyi valaistuja planeettoja tai asteroidivyöhykettä.
Samaisessa laitteessa on töissä yksi suomalainen tyttö, joka oli meidän koulutusryhmässä. Tänään se kertoi, että olivat siellä laitteella sanoneet, että todennäköisesti tyttö joutuu vaihtamaan johonkin muuhun laitteeseen, koska siellä on melkein pakko puhua todella sujuvaa ranskaa. Se olisi jo toinen kerta tänä kesänä, kun suomalainen tyttö vaihtaa pois tuosta laitteesta. En oikein ymmärrä, miksi ne alun perinkään pistää ulkomaalaisia siihen laitteeseen, jos ne ei pääse tätä check outtia läpi.
Mullakin on semmonen kolmen päivän päästä. Se on testi, jossa katotaan, ootko oppinut sen, mitä sulle on kolmessa päivässä koulututettu. Ja tämä siis ranskaksi. Kaikki turvallisuushommat ja pikku nippelitiedot pistetään testiin. Vähän hermostuttaa, jos ei kielitaito riitäkään, ja joudun vaihtamaan johonkin muuhun hommaan.
Tännään olin sitte ekan päivän töissä. Kouluttajaksi osu eräs kongolainen mies, joka onneksi puhu hitaasti (vaikka vähän epäselvästi, ko kämppiskin jo varoitteli, että se puhuu jotain kreolia) ranskaan. Mutta ymmärsin paljon paremmin ko mitä oisin luullu! Vaikiaa oli vaan käytännön hommat, ko aamulla mulle vaan opetettiin lennosta kaikki.
Oon siis töissä Disneylandin portilla ticketingissä. Ekana opetellaan rotation, eli kierto, kun kierretään portilta toiselle. Otetaan asiakkailta lippu, laitetaan se laitteeseen, ojennetaan asiakkaalle ja hymyillään. Nimitys kierto-tullee siitä, ko ekana mennään kaikista vasemmanpuolimmaiselle portille. Sitte ko tullee seuraava tauolta, siirrytään seuraavalle, eli oikeanpuoleiselle portille ja sen portin työntekijä siirtyy taas oikealle jne. ja viimeisestä portista pääsee joku tauolle.
Jos pääsen läpi sen check-outtini, pääsen kassakoulutukseen ja myymään lippuja. Mutta vaikeinta tuosa testissä on tietää, että mitä koodeja eri tilanteille on. Koska me ei koskaan saada huutaa puhelimeen että ”Täällä on tulipalo!” tai ”tuolla jouksee joku vammanen lapsi”, niin meidän pitää osata koodit, joilla voidaan ilmottaa asiasta eteenpäin. Että katotaan nyt.
Huomena taas 7.30. Katotaan, miten jaksan.
Samaisessa laitteessa on töissä yksi suomalainen tyttö, joka oli meidän koulutusryhmässä. Tänään se kertoi, että olivat siellä laitteella sanoneet, että todennäköisesti tyttö joutuu vaihtamaan johonkin muuhun laitteeseen, koska siellä on melkein pakko puhua todella sujuvaa ranskaa. Se olisi jo toinen kerta tänä kesänä, kun suomalainen tyttö vaihtaa pois tuosta laitteesta. En oikein ymmärrä, miksi ne alun perinkään pistää ulkomaalaisia siihen laitteeseen, jos ne ei pääse tätä check outtia läpi.
Mullakin on semmonen kolmen päivän päästä. Se on testi, jossa katotaan, ootko oppinut sen, mitä sulle on kolmessa päivässä koulututettu. Ja tämä siis ranskaksi. Kaikki turvallisuushommat ja pikku nippelitiedot pistetään testiin. Vähän hermostuttaa, jos ei kielitaito riitäkään, ja joudun vaihtamaan johonkin muuhun hommaan.
Tännään olin sitte ekan päivän töissä. Kouluttajaksi osu eräs kongolainen mies, joka onneksi puhu hitaasti (vaikka vähän epäselvästi, ko kämppiskin jo varoitteli, että se puhuu jotain kreolia) ranskaan. Mutta ymmärsin paljon paremmin ko mitä oisin luullu! Vaikiaa oli vaan käytännön hommat, ko aamulla mulle vaan opetettiin lennosta kaikki.
Oon siis töissä Disneylandin portilla ticketingissä. Ekana opetellaan rotation, eli kierto, kun kierretään portilta toiselle. Otetaan asiakkailta lippu, laitetaan se laitteeseen, ojennetaan asiakkaalle ja hymyillään. Nimitys kierto-tullee siitä, ko ekana mennään kaikista vasemmanpuolimmaiselle portille. Sitte ko tullee seuraava tauolta, siirrytään seuraavalle, eli oikeanpuoleiselle portille ja sen portin työntekijä siirtyy taas oikealle jne. ja viimeisestä portista pääsee joku tauolle.
Jos pääsen läpi sen check-outtini, pääsen kassakoulutukseen ja myymään lippuja. Mutta vaikeinta tuosa testissä on tietää, että mitä koodeja eri tilanteille on. Koska me ei koskaan saada huutaa puhelimeen että ”Täällä on tulipalo!” tai ”tuolla jouksee joku vammanen lapsi”, niin meidän pitää osata koodit, joilla voidaan ilmottaa asiasta eteenpäin. Että katotaan nyt.
Huomena taas 7.30. Katotaan, miten jaksan.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Koulutuksen jatkuu. Orientations-koulutuksessa meille kerrottiin muun muasa back stagella liikkumisesta, ruokaloista, cast member -eduista ja painotettiin show'n tärkeyttä. Ja sitten sama suomeksi:
Kaikki Disneylandin työntekijöitä kutsutaan Cast Membereiksi, koska kaikki työntekijät on osa taikaa. Samoin meillä on teatterimaailmasta varastettu termit back stage ja on stage. Back stage on koko puiston kiertävä alue, jossa cast memberit viettävät taukonsa, syövät, pukeutuvat, rentoutuvat, tupakoivat, juovat ja tekevät muuta inhimillistä. ID-kortti pitää olla kaulassa tällä alueella. Kun cast member astuu salaisista ovista (jotka ei ole niin salaisia, mutta todella vaikeita löytää, jos ei tiedä mistä etsiä) lavalle, pitää ID-kortti piilottaa, nimikyltin olla näkyvissä ja costyymin olla täydellinen. Sillä hetkellä alkaa show, jota työntekijöillä ei ole lupa pilata.
Disneyland Parkissa on viisi eri aluetta, jotka on kaikki teemoitettu eri tavalla: Main street, 1900-luvun alun mallikaupunki Amerikasta, Discoveryland avaruus- ja tiedeteemoineen, Fantasyland satuineen, Adventureland piraatteineen ja Afrikkarumpuineen sekä Frontierland, joka rakennettiin joskus kullankaivuualueen viereen kyläksi, joka kuolisi pois kun kullan kaivaminen loppuisi. Semmoinen villi länsi.
Jokaisella alueella on eri cast memberit ja jokaisella kohteella oma puku. Main streetilla jäätelöbaarin työntekijä voi vierailla kirjakaupassa, vaikka tällä olisikin päällään oman työpisteen puku, mutta piraatti ei saa koskaan tulla rajan yli Main streetille. Ja tämä on tarkkaa.
Main street
Onneksi ite pääsen back stagelta omalle pisteelleni lipunmyyntiin helposti Main streetin kautta, sillä jos pitäisi kiertää johonkin muuhun maahan, pitäisi kävellen kiertää puoli puistoa back stagella tai ottaa bussi (siis täällä backstagella on bussilinjoja, jotka vievät työntekijöitä paikasta toiseen. Koska se on ISO).
Backstagella on myös monta ravintolaa, jossa on halpaa käydä syömässä. Oikea ateria juomineen ja salaatteineen maksaa hieman alle kahdesta eurosta viiteen euroon, ja valikoimaa riittää. Lisäksi meillä on siellä oma cast membereiden putiikki, missä myydään Disney-tuotteita halvemmalla hinnalla.
Kävin sovittamassa omaa pukuani, ja pidin siitä enemmän, kuin olisin uskonut. Pukuun kuului sininen, pitkä hame, valkoinen kauluspaita, punainen leveä vyö, kaularusetti ja sininen päällystakki, jossa on pussihihat. Kuvia seuraa myöhemmin, kun rupean käyttämään sitä ja käyn vielä ettimässä puvustamosta parempia kokoja.
Omalla työpisteelläni oli hektistä, eikä kukaan oikein ehtinyt selittää tai opettaa mitään kunnolla, kun porukkaa tuli ja meni, mutta torstaina alkaa tosi touhu. Nyt on kaksi vapaapäivää, joista aion nauttia ja joiden aikana jalat saisi toivottavasti vähän levätä.
Tänään meillä oli viimeinen koulutuspäivä, jossa puhuttiin mm. turvallisuudesta. Sen jälkeen oli lääkärin tarkastus. Vaikein osuus koko prosessissa oli pissatesti, joka vaaditaan kaikilta työntekijöiltä. Vessan seinällä olevissa julisteissa mainostettiin, että ”Se on terveytenne hyväksi”, mutta oikeastihan se on huumetesti.
Lääkärikäynnin jälkeen aikaa jäi vielä tunti, joten kävelin taas työpisteelle viemään lääkärin lappua ja kysymään, että mitäs tehtäisiin viimeinen tunti. Pomo tuumasi, että eipä sitä tunnissa mitään ehdi, joten käskivät kiertelemään puistoa viimeiseksi tunniksi. On tässäkin unelmaduuni :]
Viideltä kävin leimaamassa kellokorttia ja haahuilin Main streetille, jossa parahiksi alkoi Once Upon a Dream -paraati, se suurin, joka on joka päivä samaan aikaan. Tapasin siellä seisoskellessani myös yhden irkkutytön, joka on meidän koulutusryhmässä, ja lähdettiin paraatin jälkeen Studioille vähän huvittelemaan.
Nyt on (taas) aika väsynyt olo. Huomenna voisi käydä shoppailemassa ja katella muutakin, kuin puistoa. Ehkä Disney Village?
Kaikki Disneylandin työntekijöitä kutsutaan Cast Membereiksi, koska kaikki työntekijät on osa taikaa. Samoin meillä on teatterimaailmasta varastettu termit back stage ja on stage. Back stage on koko puiston kiertävä alue, jossa cast memberit viettävät taukonsa, syövät, pukeutuvat, rentoutuvat, tupakoivat, juovat ja tekevät muuta inhimillistä. ID-kortti pitää olla kaulassa tällä alueella. Kun cast member astuu salaisista ovista (jotka ei ole niin salaisia, mutta todella vaikeita löytää, jos ei tiedä mistä etsiä) lavalle, pitää ID-kortti piilottaa, nimikyltin olla näkyvissä ja costyymin olla täydellinen. Sillä hetkellä alkaa show, jota työntekijöillä ei ole lupa pilata.
Disneyland Parkissa on viisi eri aluetta, jotka on kaikki teemoitettu eri tavalla: Main street, 1900-luvun alun mallikaupunki Amerikasta, Discoveryland avaruus- ja tiedeteemoineen, Fantasyland satuineen, Adventureland piraatteineen ja Afrikkarumpuineen sekä Frontierland, joka rakennettiin joskus kullankaivuualueen viereen kyläksi, joka kuolisi pois kun kullan kaivaminen loppuisi. Semmoinen villi länsi.
Jokaisella alueella on eri cast memberit ja jokaisella kohteella oma puku. Main streetilla jäätelöbaarin työntekijä voi vierailla kirjakaupassa, vaikka tällä olisikin päällään oman työpisteen puku, mutta piraatti ei saa koskaan tulla rajan yli Main streetille. Ja tämä on tarkkaa.
Main street
Onneksi ite pääsen back stagelta omalle pisteelleni lipunmyyntiin helposti Main streetin kautta, sillä jos pitäisi kiertää johonkin muuhun maahan, pitäisi kävellen kiertää puoli puistoa back stagella tai ottaa bussi (siis täällä backstagella on bussilinjoja, jotka vievät työntekijöitä paikasta toiseen. Koska se on ISO).
Backstagella on myös monta ravintolaa, jossa on halpaa käydä syömässä. Oikea ateria juomineen ja salaatteineen maksaa hieman alle kahdesta eurosta viiteen euroon, ja valikoimaa riittää. Lisäksi meillä on siellä oma cast membereiden putiikki, missä myydään Disney-tuotteita halvemmalla hinnalla.
Kävin sovittamassa omaa pukuani, ja pidin siitä enemmän, kuin olisin uskonut. Pukuun kuului sininen, pitkä hame, valkoinen kauluspaita, punainen leveä vyö, kaularusetti ja sininen päällystakki, jossa on pussihihat. Kuvia seuraa myöhemmin, kun rupean käyttämään sitä ja käyn vielä ettimässä puvustamosta parempia kokoja.
Omalla työpisteelläni oli hektistä, eikä kukaan oikein ehtinyt selittää tai opettaa mitään kunnolla, kun porukkaa tuli ja meni, mutta torstaina alkaa tosi touhu. Nyt on kaksi vapaapäivää, joista aion nauttia ja joiden aikana jalat saisi toivottavasti vähän levätä.
Tänään meillä oli viimeinen koulutuspäivä, jossa puhuttiin mm. turvallisuudesta. Sen jälkeen oli lääkärin tarkastus. Vaikein osuus koko prosessissa oli pissatesti, joka vaaditaan kaikilta työntekijöiltä. Vessan seinällä olevissa julisteissa mainostettiin, että ”Se on terveytenne hyväksi”, mutta oikeastihan se on huumetesti.
Lääkärikäynnin jälkeen aikaa jäi vielä tunti, joten kävelin taas työpisteelle viemään lääkärin lappua ja kysymään, että mitäs tehtäisiin viimeinen tunti. Pomo tuumasi, että eipä sitä tunnissa mitään ehdi, joten käskivät kiertelemään puistoa viimeiseksi tunniksi. On tässäkin unelmaduuni :]
Viideltä kävin leimaamassa kellokorttia ja haahuilin Main streetille, jossa parahiksi alkoi Once Upon a Dream -paraati, se suurin, joka on joka päivä samaan aikaan. Tapasin siellä seisoskellessani myös yhden irkkutytön, joka on meidän koulutusryhmässä, ja lähdettiin paraatin jälkeen Studioille vähän huvittelemaan.
Nyt on (taas) aika väsynyt olo. Huomenna voisi käydä shoppailemassa ja katella muutakin, kuin puistoa. Ehkä Disney Village?
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Disneyland: Ensivaikutelma
Pääsin hotellilta takaisin kentälle ja paikallistin suhteellisen helposti neljä blondia suomalaista. Seikkailujen jälkeen päästiin kaikki läheiseen ”kaupunkiin” eli Val D'Europeen, jossa sijaitsee muun muassa Disneyn toimisto ja hirvittävän iso ostari.
Katottiin toimistolla paperit kaikilta kuntoon ja saatiin majoitusinfoa. Koska kesällä Disneyllä on niin paljon porukkaa töissä, olivat molemmat asuntolat jo täynnä, joten Disney on hommannut yhteistyöhotelleja lähistöltä, ja nyt me asutaan tällaisessa todella idyllisessä huoneistohotellissa sen toisen Disneyn asuntolan vieressä.
Kämppäkavereiksi mulle oli jo laitettu kolme muuta suomalaista. Yks tyttö tuli lentokentältä samaa matkaa ja kahteen muuhun törmättiin siellä toimistolla. Ne kaks on ollu jo edellisenä kesänä täällä töissä ja toinen ite asiassa tekee samoja hommia, ko mihin ite meen. Tähän mennessä se on ainoa, jonka oon tavannu ticketingin puolelta.
Sitte lähettiin tyttöjen kanssa syömään ja vähän shoppaamaan. Val D'Europesta löytyi hillittömän iso, siis ihan oikeasti tittelin hypermarket-arvoinen Auchan. Otetaan vaikka Suomen suurin Prisma ja lyödään siihen toinen kerros päälle, niin ollaan aika lähellä tuon marketin kokoluokkaa. Siellä oli ihan hillittömästi myös tuoreita hedelmia, vihanneksia ja marjoja! Sitte ko on taas vähän enemmän aikaa, pitää lähteä sinne vain kattelemaan, että mitä kaikkea ne ranskalaiset on keksineet ja mitä sitä laittaisi ruuaksi.
Tänään meillä on ollukki melkein koko päivän Traditions-niminen koulutus, jossa nimensä mukaan kerrattiin Disney companyn ja näiden puistojen historiaa. Käytiin myös puistossa lounaalla, mutta katselu jäi aika vähiin, koska täällä on joku paikallinen miniloma menossa ja puisto oli ihan täynnä. Koulutuksen jälkeen saatiin kuitenkin uudestaan liput ja lähdettiin tyttöjen kanssa tutustumaan vähän huvittelutarjontaan.
Täällähän on kaksi puistoa: Disneyland park, joka on se vanhempi ja perinteisempi puoli prinsessoineen, Ruususen linnoineen ja piraatteineen. Sitten täällä on Walt Disney Studios, joissa on muun muassa juttua elokuvien historiasta sekä muutama ihan mielenkiintonen laite. Ekana me käytiin Studiosin puolella laitteessa nimeltä The Twilight Zone: Tower of Terror. Laitteen tarina oli se, että rakennus oli vanha hotelli, mutta jotain meni vikaan. Meidät istutettiin ”hissiin”, joka lähti matkalle. Ajeluun kuului sekä hienoja kuvia ja lavasteita, myös tooooodella iso pudotus (tai siis monta pudotusta), kun hissi tuli tornin huipulta alas.
Seuraavaksi vuorossa oli Rock'n'Roll coaster, joka oli rokkiteemaan koristelu ja aika hurja vuoristorata, joka kiersi hallin sisällä ja meni pää alaspäin. Ei mitenkään hirveän erikoinen, mutta kolmannesta tuli tämän hetken suosikkini: Crush's coaster, jossa matkattiin Nemoa etsimässä -elokuvan tyyliin kilpikonnan kilvessä Australian virtausta pitkin. Tässä laitteessa oli myös hienoja valoja ja efektejä. Saisivat Suomessakin vähän enemmän panosta laitteiden teemoitteluun ja koristeluun. Oli hienua!
Sitte tulinki kotia, ko aattelin, että 14 tuntia liikkeellä riittää yhelle päivälle. Huomenna nimittäin lähdetään ilmeisesti tutustumaan tulevaan työpisteeseen.
Katottiin toimistolla paperit kaikilta kuntoon ja saatiin majoitusinfoa. Koska kesällä Disneyllä on niin paljon porukkaa töissä, olivat molemmat asuntolat jo täynnä, joten Disney on hommannut yhteistyöhotelleja lähistöltä, ja nyt me asutaan tällaisessa todella idyllisessä huoneistohotellissa sen toisen Disneyn asuntolan vieressä.
Kämppäkavereiksi mulle oli jo laitettu kolme muuta suomalaista. Yks tyttö tuli lentokentältä samaa matkaa ja kahteen muuhun törmättiin siellä toimistolla. Ne kaks on ollu jo edellisenä kesänä täällä töissä ja toinen ite asiassa tekee samoja hommia, ko mihin ite meen. Tähän mennessä se on ainoa, jonka oon tavannu ticketingin puolelta.
Sitte lähettiin tyttöjen kanssa syömään ja vähän shoppaamaan. Val D'Europesta löytyi hillittömän iso, siis ihan oikeasti tittelin hypermarket-arvoinen Auchan. Otetaan vaikka Suomen suurin Prisma ja lyödään siihen toinen kerros päälle, niin ollaan aika lähellä tuon marketin kokoluokkaa. Siellä oli ihan hillittömästi myös tuoreita hedelmia, vihanneksia ja marjoja! Sitte ko on taas vähän enemmän aikaa, pitää lähteä sinne vain kattelemaan, että mitä kaikkea ne ranskalaiset on keksineet ja mitä sitä laittaisi ruuaksi.
Tänään meillä on ollukki melkein koko päivän Traditions-niminen koulutus, jossa nimensä mukaan kerrattiin Disney companyn ja näiden puistojen historiaa. Käytiin myös puistossa lounaalla, mutta katselu jäi aika vähiin, koska täällä on joku paikallinen miniloma menossa ja puisto oli ihan täynnä. Koulutuksen jälkeen saatiin kuitenkin uudestaan liput ja lähdettiin tyttöjen kanssa tutustumaan vähän huvittelutarjontaan.
Täällähän on kaksi puistoa: Disneyland park, joka on se vanhempi ja perinteisempi puoli prinsessoineen, Ruususen linnoineen ja piraatteineen. Sitten täällä on Walt Disney Studios, joissa on muun muassa juttua elokuvien historiasta sekä muutama ihan mielenkiintonen laite. Ekana me käytiin Studiosin puolella laitteessa nimeltä The Twilight Zone: Tower of Terror. Laitteen tarina oli se, että rakennus oli vanha hotelli, mutta jotain meni vikaan. Meidät istutettiin ”hissiin”, joka lähti matkalle. Ajeluun kuului sekä hienoja kuvia ja lavasteita, myös tooooodella iso pudotus (tai siis monta pudotusta), kun hissi tuli tornin huipulta alas.
Seuraavaksi vuorossa oli Rock'n'Roll coaster, joka oli rokkiteemaan koristelu ja aika hurja vuoristorata, joka kiersi hallin sisällä ja meni pää alaspäin. Ei mitenkään hirveän erikoinen, mutta kolmannesta tuli tämän hetken suosikkini: Crush's coaster, jossa matkattiin Nemoa etsimässä -elokuvan tyyliin kilpikonnan kilvessä Australian virtausta pitkin. Tässä laitteessa oli myös hienoja valoja ja efektejä. Saisivat Suomessakin vähän enemmän panosta laitteiden teemoitteluun ja koristeluun. Oli hienua!
Sitte tulinki kotia, ko aattelin, että 14 tuntia liikkeellä riittää yhelle päivälle. Huomenna nimittäin lähdetään ilmeisesti tutustumaan tulevaan työpisteeseen.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Nopea päivitys Pariisista
Juu, lentokenttähotellista terve. Olin eilen joskus seittemän jälkeen Pariisissa ja suunnistin tänne hotellille. Tuola kentällä on semmonen mahtava juna, joka kulkee eri terminaalien väliä metron tavoin, ja sillä saa ilmaseksi matkustella. Lisäksi siinä ei oo kuljettajaa, nii sitä etupäätä on aika friikkiä katella.
Kohta lähen takasi kentälle tapaamaan niitä muita suomalaisia, jotka on tännään lähösä Disneyhin. Tai siis niitä, jotka oli löytäny tiensä Facebookissa suomalaisten cast membereiden tämän vuoden ryhmään.
Ei kai täsä muuta. Kahvi oli pahaa täälläkin.
Kohta lähen takasi kentälle tapaamaan niitä muita suomalaisia, jotka on tännään lähösä Disneyhin. Tai siis niitä, jotka oli löytäny tiensä Facebookissa suomalaisten cast membereiden tämän vuoden ryhmään.
Ei kai täsä muuta. Kahvi oli pahaa täälläkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)