Parc Astérix ja Louvre

Lähdettiin tiistai-aamuna kahden työkaverin, Maxin ja Elinan kanssa kohti CDG:n lentokenttää, suuntana Parc Astérix. Ei sinne siis tarvinnut lentää, mutta lentokentältä sai otettua shuttle-busseja puistoon, joka sijaitsi Pariisin pohjoispuolella.

Vaikka siellä on vain yksi puisto (vrt. Disneyn Parc Disneyland ja Walt Disney Studios), oli hinta suhteessa aika paljonkin halvempi kuin Disneyllä yhteen puistoon (40e vs 57e), ja yllätys oli myös se, että puisto tuntui olevan puoliksi tyhjä, vaikka oli kaunis päivä ja elokuussa vielä on kesälomat käynnissä.



Asterixissa oli enemmän hurjempia laitteita ja olivat myös rakentaneet monta vesilaitetta sinne, joita Disneyllä ei ole kuin kaksi, ja vain toisessa kastuu edes vähän. Lisäksi odotusajat tuntuivat täysin minimaalisilta verrattuina Disneyn mahdollisiin 120 minuutin jonotusaikoihin. Siellä olisi ollut myös Delfinaario ja esityksiä delfiinien kanssa, mutta missattiin ne, koska ei löydetty mistään ohjelmaa, joka oltaisiin voitu kaapata.

Keskiviikkona lähdin yksikseni Pariisiin, uudelleen tavoitteena nähdä Louvre. Saavuttuani sisäänkäynnille, minua tervehti jälleen pitkän näköinen jono, mutta lähdin etsimään toista sisäänkäyntiä, josta kämppis oli puhunut. Löysinkin oven, jonka vieressä luki, että se oli tarkoitettu ryhmille ja museopassin haltijoille, mutta ystävällinen nainen päästi minutkin siitä läpi, ja niin pääsin sisälle jonottamatta hetkeäkään.

Museo on kyllä tosi iso, joten piti priorisoida. Kävin katsomassa Louvren keskiaikaisia jäänteitä ja jatkoin suoraan kohti Mona Lisaa. Matkalla kohtasin huoneellisen täynnä kreikkalaisia patsaita, joista suurin osa esitti kreikkalaisesta mytologiasta tuttuja hahmoja, kuten kentaureja.

Mona Lisan luona oli yllättäen ruuhka, koska kaikki yrittivät päästä eturiviin, ja ne, jotka jo olivat eturivissä, yrittivät kaikki ottaa itsestään kuvaa Mona Lisan kanssa. Pääsimpä kuitenkin näkemään taulun ja sain siitä pari kuvaakin vähän kauempaa.



Nälkä alkoi olla kova, ja koska Louvren kahvila oli ihan naurettavan hintainen, kiersin nopeasti Napoleonin vanhaa asumusta ja päätin lähteä taas jatkamaan matkaa.

Kävin syömässä ja lopulta leffassakin. Saavuin teatterille 18.10 ja tietenkin suurin osa leffoista oli alkanut tasan kuudelta, mutta Super 8:n ajaksi oli merkitty 18.10, joten nopsasti otin lipun automaatista ja suunnistin kohti salia. Lipuntarkastaja totesi pahoitellen, että he ovat hiukan myöhässä näytöksen kanssa. Totesin vain nauraen, että ei haittaa, minäkin olen hiukan myöhässä. Ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin salin ovet avattiin.

Kun pääsimme saliin, siellä oli kuitenkin edelleen käynnissä lopputekstit ja niiden vieressä pyörivät video, joita edellisen näytöksen katsojat vielä tuijottivat. Salissa oli pieni härdelli, kun osa yritti päästä istumaan hyville paikoille ja osa yritti päästä ulos, ja osa istui tiukasti penkissään, kunnes video oli loppunut kokonaan. Ja tulipa nyt itsekin katsottua lopputekstit kahteen kertaan.

Ensi viikon tiistaina tulee käymään irkkutanssiopettajani Suomesta. Jee, pääsen taas esittelemään puistoa jollekin. On vapaapäivät tiistaina ja keskiviikkona, ja sen jälkeen onkin enää neljä päivää töitä. Whuu.

Katakombit ja Pompidou

Lähdettiin tiistaina päättäväisesti yhden suomalaisen työkaverin kanssa kohti katakombeja joskus ihan hullun aikaisin aamulla (kymmeneltä nähtiin täällä asemalla) ja junailtiin koko matka katakombiasemalle. Ei säikähdetty jonoa, joka oli huomattavasti pitempi kuin edellisellä viikolla, vaan jäätiin rohkeasti jonottamaan. Kolme tuntia, joista puolet ajasta suorassa auringonpaisteessa oli koettelemus, mutta vihdoin päästiin laskeutumaan kylmiin tunneleihin.



Katakombithan on lähteneet laajenemaan alunperin kaivoskäytävästä, jonne sitten alettiin siirtää tavaraa hautausmailta tilanpuutteessa. Nykyisin käytävissä on noin 6 miljoonan pariisilaisen luut. Sisäänkäynniltä piti kävellä useampi sata metriä kapeita käytäviä pitkin sinne, mistä itse ”luuosasto” alkoi. Tämän oviaukolla luki isolla ”Arrête, c'est ici l'empire de la mort” (Seis, tämä on kuoleman valtakunta).


Käytävät olivat vähän leveämpiä, kuin sisäänkäynnillä, mutta jokainen seinä oli vuorattu luilla ja pääkalloilla. Siis luiden päillä. Pääkalloja oli aseteltu seinälle kuin koristekiviä, sinne tänne tai jonkinlaisiin muodostelmiin. Ja luuseinän takana oli ääretön massa pienempiä irtoluita ja pääkalloja, joita ei seinämiin oltu tarvittu.



Tunneleissa oli kylmää ja kosteaa, kun kosteus tiivistyi kattoon ja tipahteli alas isoina pisaroina. Paikoittain lattialla oli kunnollisia lätäköitä ja takki oli ihan kostea, kun tultiin ylös. Ja haisee vieläkin tunkkaiselle.

Päätettiin lähteä katsomaan, olisiko UGC:llä tarjota mitään hyvää, VO eli version originale -leffaa täksi päiväksi. Näillä ranskalaisilla kun on paha tapa dubata noin kaikki audiovisuaalinen viihde minkä kerkiävät. Onneksi Pariisissa oli huomattavasti parempi tarjonta englanninkielisistä leffoista, kuin Disney Villagessa. Käytiin katsomassa Bad Teacher.

Leffan jälkeen otettiin vähän evästä mukaan ja suunnattiin piknikille Luxembourgin puistoon. Rentoiltiin laskevan auringon säteissä siihen asti, että puistonvartijat alkoivat vihellellä pilleihinsä kuin kosiskelevat linnut ja huutelemaan puiston sulkemisaikaa. Siirryttiin sitten koomailemaan Eiffel-tornin läheisyyteen ja kuvaamaan tuota Pariisin suurinta nähtävyyttä. Parahiksi oltiin kameran kanssa paikalla, kun kymmeneltä tornissa alkoi valoshow, ja sadat kirkkaat valot välkkyivät pitkin tornia.



Seuraavana päivänä lähdin yksikseni matkaan tarkoituksenani taklata Louvre. Suunnitelmani lässähtivät, kun viimein saavuin Louvren etupihalle. Sisäänkäynnille johti yksi ainoa jono, joka kiersi noin koko sisäpihan. Eilisen jonotussuorituksen väsyttämänä päätin, etten ainakaan yksin odota tuollaista jonoa, vaan lähdin harhailemaan muualle.



Pienen epäröinnin jälkeen huomasin yhtäkkiä olevani menossa tuhlaamaan olematonta rahaani Les Hallesin ostarille, mutta älysin viime tingassa, että viereisessä korttelissa kököttää Louvren korvike: nykytaiteen museo ja muutenkin hieman härö laitos, Centre Pompidou. Henkkareita vilauttamalla hyödyin jälleen nuoruudestani ja ilmaislippua heilutellen astelin sisälle museoon.

Ja sanompa vaan tämän, että jos pahvin palaselle piirretyt viivat on taidetta, niin mie lopetan saman tien opparin väsäämisen ja rupean nykytaiteilijaksi.



Onneksi siellä oli hieman vakuuttavampiakin teoksia, ja löytyi ihan Dalia ja Picassoa ja Aaltoakin. Viimeinen skandinaavisten suunnitelijoiden huoneesta. Ehkä lempparini oli kuva joko apinasta tai ihmisestä (veikkaan apinaa), joka on tehty niin, että artisti on kiinnitetty tietokoneeseen, joka rekisteröi silmän liikkeet ja piirtää ne kuvaksi. Artisti on katsellut apinan kuvaa ja lopputuloksena saadaan hauska versio apinasta.

Kävin myös ekaa kertaa elämässäni syömässä KFC:ssä, mikä oli ihan mukava ja erilainen vaihtoehto Mäkkärille. Loppupäivästä kävin vielä tuhlaamassa vähän sitä vähäistä palkkaani ostarilla ja katsomassa myös toisen leffan, vapaapäivän ja mukavien teatterin penkkien kunniaksi.

Oli omituista, että olivat laittaneet heti vapaapäivän jälkeen työvuoron alkamaan kymmeneltä. On jo kauan ollut aina vapaapäivien jälkeen closing, eli töitä alkaen klo 16.16. Koko viikkon onkin sitten ollut aamuvuoroa ja kassaa.

Tänään rupesi melkein hermostuttamaan, kun pahimman ruuhkan aikaan viereeni tulee yksi teamleadereista ja sanoo, että tämän asiakkaan jälkeen pistä luukku kiinni. Audit caisse, eli yllätystarksitus. Piti laskea kaikki rahat, voucherit ja muut paperit ja laskea yhteen. Yrittävät kontrolloida näin, ettei työntekijät vedä välistä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pääsin jatkamaan töitä.

Täällä on yhtäkkiä noussut lämpötilat ja tänäänkin oli mukavat 37 astetta, kun tulin töistä. Ensi viikolla luvattiin yli 40:ää astetta.

Kiireisiä päiviä Pariisissa - taas

Meillä oli erään suomalaisen tytön kanssa puhetta, että lähdettäisiin meikän ekana vapaapäivänä käymään katakombeilla. Niinpä pistin tälle facebookissa viestiä ja annoin numeroni, jotta voitaisiin pitää jotain yhteyttä. Tytöstä ei kuitenkaan kuulunu mitään, ja pettyneenä lähdin puolen päivän aikaan bussille.

Pysäkillä tapasin erään Oulusta kotoisin olevan tytön, jonka kanssa ollaan juteltu pitkin kesää, ja selvisi, että tämä on menossa yksin Pariisiin. Mikä tuuri, sama homma kuin viime viikollakin! Tämä ilahtui seurasta ja lähdettiin yhdessä kohti katakombeja.

Sinne asti päästyämme meitä kuitenkin oli vastassa katakombien työntekijä pitkän jonon päässä toistelemassa hokemaa ”From here to the catacombs it is more than an hour. You are too late. Please come back tomorrow”. Kuulosti hieman rikkinäiseltä nauhurilta :D

Luovutettiin ja lähdettiin kohti keskustaa. Pysähdyttiin matkalla Luxemburgin puistossa (miksi muuten kaikissa kaupungeissa on Luxemburgeja?), jonne oisin voinu jäädä ehkä asumaan. Tai ainaki koko iltapäiväksi kirjan kanssa istumaan.



Sen jälkeen mentiin käymään Pantheonissa, joka siis on mausoleumi. Sisältä löytyi mm. Victor Hugo, Voltaire, Pierre ja Marie Curie haudoissaan. Sen jälkeen lähdettiin etsimään Shakespeare and Co -kirjakauppaa, jossa on Pariisin laajin englanninkielisten kirjojen valikoima. Itse kauppa oli pieni, mutta se oli tungettu täyteen kirjoja. Siis lattiasta kattoon. Kaikki huoneet oli päälystetty kirjahyllyillä, eikä hyllyissä näkynyt paljoakaan tyhjää tilaa.



Kirjakaupan jälkeen käveltiin Seinen toiselle rannalle ja jäätiin istuksimaan biitsille hetkeksi aikaa. Oikeasti. Ne on ajaneet hirveästi hiekkaa Seinen rannalle noin koko Ile de Citén pituudelta, ja sinne sai kuka tahansa mennä loikoilemaan aurinkoon ja lapsille oli omia leikkipaikkoja.



Sen jälkeen suunnattiin Eiffel-torniin. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen päästiin sisälle, mutta koska jostain syystä siellä oli vielä yhdentoista aikaan niin paljon porukkaa, että puolivälissä tornia olisi pitänyt jonottaa vielä melkein tunti pääsyä ylös asti, jäätiin siihen kakkostasanteelle. Ja nättiä oli! Harmi, ettei kuvissa näy paljon muuta, kuin pieniä valopalloja, mutta hyvältä näytti.



Seuraava päivä tuntui edellisen kopiolta, kun koko aamuna ei kuulunut mitään siitä tytöstä, jonka kanssa meillä oli suunnitelmissa mennä Versaillesiin. Lähdin sitten taas yksin kohti Pariisia, ja pääsin tällä kertaa ihan yksikseni sisälle Versaillesin palatsiin, ennenkuin törmäsin sattumalta työkaveriin! Uskomatonta tuuria.



Kierrettiin yhdessä palatsikierros loppuun ja sitten puutarhaan. Ne oli huikeat! En edes nähnyt kuin ensimmäisen osan niistä, mutta jos on hyvä sää ensi viikolla, voisi mennä uudestaan. Koska sinnehän pääsee ilmaiseksi alle 26-vuotias EU-kansalainen.



Erosimme työkaverista, ja itse suuntasin vielä käymään Sacré Coeurillä. Ja täytyy sanoa, että alkaa jaloissa tuntua, kun edellisenä päivänä on tullut puolesta välistä Eiffeltornia alas portaita pitkin, seuraavana kävellyt puoltoista tuntia Versaillesissa, kiivennyt metroasemalta kaikki portaat ylös koska hissi oli rikki, kiivennyt kaikki portaat metrosta Sacré Coeurille ja sitten vielä ne portaat alas. Tätä jos jatkaa, pysyy pohkeet timmissä kunnossa.



Sacré Coeuriltä oli aika hulppeat näkymät alas ja kirkon edessä istuikin paljon porukkaa vain jutustelemassa ja seurustelemassa. Myös rihkamakauppiaita pyöri ympärillä liiallisuuksiin. Mutta mukava oli istuskella.



Tuntui tosi omituiselta mennä töihin kahden vilkkaan vapaapäivän jälkeen, ja olin onnellinen, että minut oli taas pistetty iltaparaatiin. Ja olihan siellä ihan kivaa, small talkkasin lasten kanssa englanniksi ja ranskaksi, ja illan huipennus tuli paraatin jälkeen; olin jo lähdössä takaisin kohti taukohuonetta, kun joku takanani pyytää odottamaan. Käännyin, ja näin kaksi nuorta miestä, jotka olivat seisoneet alueellani paraatin aikana. Toinen näistä sanoo, että halusi vain kertoa sen, että on itsekin cast member ja kiittää hyvästä työstä, jota tein paraatin aikana. Kiitos, ja toivottavasti sulla on oikein mukava ilta. Olin tosi otettu ja jaksoin hymyillä koko loppuillan.

Vapaapäiviä Pariisissa

Ensimmäisenä vapaapäivänä heräsin pirteästi heti yhdeksän jälkeen täynnä intoa ja energiaa. Koska kämppikset tuntuivat nukkuvan ikuisuuden, päätin lähteä yksikseni Pariisiin.

Kävin tallettamassa palkkashekkini pankista, ja olin juuri laskeutumassa portaita junaan, kun vastaan tuli yksi suomalainen tyttö, joka aloitti työt samaan aikaan. Tämä oli myös matkalla pankkiin ja sen jälkeen Pariisiin, joten lyöttäydyin seuraan ja matkasimme yhdessä kohti Eiffel-tornia.



Tornista parin korttelin päässä sijaitsee Musée du Quai Branly, joka keskittyy eri kulttuurien vanhoihin esineisiin. Siellä oli Oseaniasta, Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta kerättyjä esineitä, kuten toteemipaaluja, kampoja, piippuja ja kankaita. Ynnä muuta, ynnä muuta. Koska olemme nuoria ja kauniita (siis alle 26-v), nautimme vapaasta sisäänpääsystä museoon. Täällä nimittäin pääsevät alle 26-v EU-kansalaiset melkein kaikkiin museoihin ilmaiseksi henkkareita näyttämällä.



Parin tunnin jälkeen nälkä voitti, ja siirryimme ravintolan kautta istuksimaan Seinen rannalle ja toljottelemaan ohikulkevia ihmisiä. Löysimme myös vahingossa Kesä-Estivaalin (en tiedä, miksi ilman f:ää), jotka olivat lähinnä perinteiset suomalaiset markkinat: kuka kauppasi kiviä, kuka koruja ja kolmas hattaraa. Ostimme pehmikset ja istuimme taas Seinen rannalla kunnes sade ajoi kohti kotia.



Toisena päivänä heräsin taas pirteänä ennen muita, mutta odottelin Heidin matkaan ja lähdettiin iltapäivästä kohti Les Hallesia, eli suurta kauppakeskusta. Tai siis kauppakeskus on ehkä vähän huono sana kyseiselle kompleksille, joka toimii samalla erilaisten putiikkien yhteenkerääntymänä, metro- ja juna-asemana, ravintolamaailmana, elokuvateatterina, kirjastona ja uimahallina. Sanomattakin selvää, että se siis oli iso?

Vaikka yritin olla ostamatta mitään ja ajatella tämän kuun luottokorttilaskua, tuli muutama ostos tehtyä. Päivän parhaana varmasti vierailu Fnaciin, joka siis on samainen ketju, jonka käytäviä kulutin Belgiassa etsiessäni luettavaa ja kuunneltavaa – Ranskan suurin kirja- ja viihdekauppaketju. Kuten jotkut lukijoista saattavat muistaa, ostin Brysselistä kirjan nimeltä Grands Anciennes, ensimmäisen osan Cthulhu-mytologiaan pohjaavasta sarjakuvasta syksyllä. Kävin siis ihan huvikseni pyörähtämässä sarjakuvaosastolla tuolla Les Hallesissa, ja siellä se minua odotti – kakkososa suurista muinaisista! Olin niin iloinen, sillä nyt on molemmat osat hallussa ja molemmat ostettu eri maista.



Lopuksi mentiin istuksimaan Centre Bombidoun eteen, jonne oli kerääntynyt jo ilta-auringon paisteessa hengailevia ihmisiä kuuntelemaan livemusaa. Parhaimmillaan siellä soitti kolme esiintyjää kolikoiden toivossa. Haettiin viereisestä kaupasta miniviinipullot ja pidettiin pieni piknik.

Koska tein closingin, eli menin töihin vasta neljäksi seuraavana päivänä, lupasin lähteä erään suomalaisen tytön kanssa taas käymään puistossa. Käytiin viimein katsomassa Motors – Action! -stunttishow, jossa stunttimiehet ajelivat vuoroin autoilla ja vuoroin motskareilla ja välillä ajoivat läpi tulesta. Lempparikohtani oli se, kun ne kallisti autot 45 asteen kulmaan ja toisen puolen renkaat ilmassa. Hulluutta!



Kohta alkaa käydä vapaapäivätkin vähiin. Oon varannu lennot takaisin Suomeen 6.9. joten eihän tässä enää ole kuin 4 viikkoa käytettävissä. Se tarkoittaa siis noin 8 vapaapäivää. Katsotaan, mitä ohjelmaa ensi viikolle keksitään!

La Parade des Rêves Disney

Tämän työviikon ehdottomasti parhaimmat hetket sain kokea ekoina päivinä, kun torstaina iltavuorossa pääsin tekemään iltaparaatin. Olin kuunnellut muiden kauhukertomuksia tottelemattomista asiakkaista ja raskaasta kyykkimisestä ja hieman jänskätti.

Meillähän on kesäaikaan kaksi paraatia: Once upon a dream seittemän jälkeen, joka on se ”perinteisempi”, käsittääkseni pyörii vissiin ympäri vuoden ja sen jälkeen puoli yhdeltätoista illalla Fantillusion, jonka ajaksi kaikki valot sammutetaan, ja itse paraati on kokonaan valaistu. Jälkimmäistä seuraavat ilotulitukset.

Sain omaksi alueekseni iltaparaatiin suoran pätkän Main streettiä ja pienen kaarteen liikenneympyrän edestä. Tehtävänä on pitää kaikki jalat ja laukut jalkakäytävillä ja huolehtia, ettei kukaan idiootti lähde riehumaan kadulle paraatin alle. Kävinkin jo hyvissä ajoin ennen paraatia kiertämässä koko pätkän ja selitin englanniksi ja ranskaksi, että nostavat ennen paraatia kinttunsa turvaan. Sain myös odottavilta ihmisiltä aplodeja, kun kävelin ohi.

Paraati meni hyvin, ihmiset usko kerrasta, kun sanoin, että jalat pois tieltä ja itse tosiaan kökötin koko paraatin ajan siinä kadun reunassa ja katselin ohi lipuvaa paraatia. Ja sama toistui seuraavana päivänä, mutta päiväparaatissa.

Meille on tullut tosi paljon suomalaisia. Meitä on varmaan oikeasti 20 siellä. Ja koko ticketingin lukumäärä huitelee jossain 150 ja 200 välillä. Hullua, Suomessa ei ikinä pidettäis näin paljoa porukkaa töissä.

Mutta siis hauskaa on se, että ranskiksetkin vitsailee jo nykyään, että suomi on ticketingin kolmas virallinen kieli. Me ollaan jo syrjäytetty espanjankielinen väestö ticketingissä. On niin outoa, että melkein joka kerta, kun tulee taukohuoneeseen, joku puhuu siellä suomea. Ja jos ei muuten, joku ulkomaalainen huutelee että ”moi moi” tai ”höpö höpö”.

Palkkaki tuli – taas shekkinä. Ärsyttää, ko sillon ko kävin pankissa, sanoivat, että seuraava tulee suoraan tilille. Sain sitten sen lapun, jolla kysyttiin, että haluaisinko sen tilille vai shekkinä, samaan aikaan, ko sain shekinkin. Hieman liian myöhässä siis. Viimeisen antavat ilmeisesti myös aina shekkinä. Ärsyttää, etenkin ko täällä ei oo pankit maanantaisin auki, nii nyt oon joutunu oottamaan perjantaista asti sen shekin kanssa, koska oon ollu töissä sillon ko pankit ois ollu auki.

Sitte pieni varotuksen sana: En tuu olemaan kunnolla ruskia, ko tuun takasi. Täällä oli tosi sateinen heinäkuu ja aurinkoa ei paljo näkyny, mutta nyt tilanne on parantunu ainakin hetkellisesti ja tänäänkin käytiin kämppiksen kanssa makoilemassa viereisessä puistossa viltillä vähän paistattelemassa päivää töitten jälkeen. Yritys on kova, mutta en taida enää kello viiden auringolla hirveästi ruskettua.