Kassaa ja kuumetta

Edellisen päivityksen lauantaina alkoi itse asiassa kesäkausi, mikä tarkoittaa sitä, että Disneyland parc on avoinna joka päivä yhteentoista ja Walt Disney Studios seitsemään. Lisäksi ”sen perinteisen” Once upon a dream -paraatin lisäksi ohjelmistoon lisättiin yöparaati, joka alkaa puoli yhdeltätoista, ja jonka ajaksi valot sammutetaan lähiseudulta. Itse paraati oli sikahieno, mutta valitettavasti ei ole kovasti tarjota kuvamateriaalia liikkuvasta valokulkueesta. Paraatin jälkeen ampuvat ilotulitukset linnan takaa ja itse linnaan heijastetaan valokuvioita.


Tuosa muuten yks tilannekuva meidän arkielämästä. Kämppikset unohti joku päivä kuoharipullon pakkaseen, ja sieltä kuului semmoinen vieno *poks*. Kuoharisorbetti oli aika hyvää, kokeilkaa joskus.

Päivät on tuntuneet hurahtelevan ohi, koska oon tehny paljon breakerin hommia. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitan kymmeneltä ja tarpeesta riippuen teen rotaa (eli olen porteilla), guest controllia (olen hotellin edessä ohjaamassa ihmisiä lippujonoihin ja puistoon) tai päästän kassalta ihmisiä tauolle, hyppäämällä heidän tilalleen vartiksi. Päivemmällä päästetään yhdestä kahteen kassaa syömään (yleensä niiltä kaikista kiireisimmiltä kassoilta) ja tehdään koko ajan myyntiä. Se on sinällään tosi stressaavaa, koska vaikka oonkin jo oppinu aika hyvin tämän kassatyöskentelyn ja kassa on täsmänny, meille ei yleensä breakerinä anneta pohjakassaa, vaan pyydetään korttimaksuja tai sitten lainataan parikymppiä siltä tauotettavalta kollegalta rahaa, joka toivottavasti pystytään palauttamaan tauon päätyttyä.

Toinen asia, mikä ressaa on se, että yleensä kassalla sulla on oma työpöytä ja avain laatikoihin, jotka on sun tämän päivän: voit tunkea kaikki rahat, kuitit, voucherit ja lippulaput sinne. Breakerin pitää siirrellä rahojaan pienessä laatikossa kojusta toiseen, ja aina jonkun saattamana.

Yleensä kassat menevät kiinni ennenkuin breakerin vuoro loppuu, joten viimeiset pari-kolme tuntia yleensä sitten joudutaan joka tapauksessa seisomaan rotassa. Ja kaiken huippuna se, että töistä pääsee kuudelta, joten koko päivä on vähänniinkuin tuhlaantunut töihin.

Noh, onhan mulla niitä vapaapäiviäkin. Viime viikolla lähdettiin kahden kämppiksen kaa Pariisiin, ko meidän työporukkaa oli menossa baariin. Kulttuurishokki! Baariin maksoi sisälle 20 euroa, ja siihen hintaan sai 2 drinkkilappua. Tarjolla oli myös halvempia sisäänpääsyjä, kuten 15e yhdellä drinkkilipulla, mutta itse asiassa kannatti ottaa drinkkilippuja samassa, koska baaritiskiltä tilatessa noin juoma kuin juoma maksaa 9e.

Baari oli tupaten täynnä, mutta onneksi tännekin on rantautunut tupakkakoppi-kulttuuri, eikä savusta tarvinnut kärsiä. Toinen erikoinen juttu oli se, etteivät miehet päässeet yksinään tai keskenään baariin: seurassa piti olla ainakin yksi nainen. Ja silti niitä miehiä tuntui olevan paljon enemmän kuin naisia, etenkin tanssilattialla. Baarit ovat myös auki pidempään kuin Suomessa, joten me päästiin mukavasti ensimmäisellä aamujunalla kotiin ilman, että piti värjötellä jossain asemalla kauaa.

Sitten käytiin kattomassa uusin Harry Potter. Ranskaksi dubattuna, mutta silti. Oli visuaalisesti tosi hieno, ja parissa kohtaa harmitti, etten nähnyt sitä englanniksi, mutta ymmärsin kuitenkin aikalailla kaiken. Hauskinta ehkä oli se, että taikasauva on ranskaksi baguette, eli patonki. Lisäksi Harrysta tuli Ari ranskalaisella lausunnalla.

Sitten tein taas kaks päivää kovasti töitä, ja kolmantena oli hiljaisempi päivä kassalla. Alkoi puolen päivän aikaan tulla semmoinen ahdistus, yskitti ja pää oli täynnä räkää ja mahdollisesti kuumekin nousi. Meillä oli ongelmia, koska pohjakassaa varten pitäisi tehdä pyyntö cash controlliin, että lähettäisivät lisää kolikoita, mutta mistään ei löytynyt putkiloita, joilla kassoja lähetellään (tiedättehän, sellaisia tuubisysteemejä, mitä esim. Citymarketeissa näkyy kassoilla). Juostiin Heidin kanssa oikeesti ympäri sitä sisäänkäyntikompleksia ettimässä ratkaisua tähän ongelmaan, ja mua väsyttää ja kiukuttaa niin, että meinaan ruveta itkemään.

Lopulta tunkeuduttiin viereiseen kioskiin, jossa oli yks symppis espanjalainen poika, joka on jutellu mun kanssa monesti ja joka heti otti asian hoitaakseen ja järjesti mulle yhen putkilon. Saatiin sen kioskin porukan kanssa tehtyä yhteiset vaihtopyynnöt ja suljettua kassat ja sitten mua jo talutettiin meidän briiffi-huoneeseen, että ”mee nyt kysymään tuolta, että saatko lähtä kotiin” ja taputtivat selkään. Ihania työkavereita.

Lähin kotiin samantien sitte luvan saatuani nukkumaan, ja olo helpotti. Mutta seuraavana aamuna tuumasin taas, että on kyllä kuumetta ilmassa, en lähe töihin. Soitin toimistolle, ja sieltä onneksi vastasi sama symppis nainen, joka oli lähettänyt mut kotiin. Nukuin sitte eilisenki, ja tänä aamuna meinasin ruveta kiroamaan, kun olo on edelleen sairas. Soitin taas itseni sairaaksi ja lähdin etsimään lääkäriä.

Se olikin hauska paikka :D Itse lääkärillä oli siniset aurinkolasit, farkut ja tumma kauluspaita, toimisto oli kokonaan koristeltu tummalla nahalla ja siellä oli isoja patsaita tanssivista tai soittavista ihmisistä. Lisäksi kokoelma blues -julisteita ja koristeita. Kämppis nauroikin, kun tulin kotiin, että ”kävit sitten sillä blues-lääkärillä”.

Se määräs mulle seittemää eri lääkettä. Seittemää :D Siinä oli nenäsumutetta ja kurkkusumutetta ja parasetamoolia ja antibioottia ja prednesonia ja yskänlääkettä ja vielä jotain. Huhhuh. Ja isoja ja pahanmakuisia pillereitä. Mutta jospa tämä alkaisi tästä pikkuhiljaa talttumaan. Voisin mennä taas keittämään teetä ja nauttimaan siitä uudesta lempimukistani.


Kuka voisi olla pahalla tuulella juotuaan aamukahvinsa tällaisesta mukista?