(Varmaankin) viimeinen vierailu puistoon ja ei-niin-mukavia asiakkaita

Maanantaina lähdin erään suomalaisen kanssa katsomaan uudelleen Wild West Showta. Tällä kertaa sain napattua jopa pari kuvaakin.



Tiistaina tänne saapui irkkutanssiopettajani Suomesta ranskalaisine poikaystävineen. Pyörittiin koko päivä puistossa, ja itse asiassa kävin myös monessa sellaisessa laitteessa, joissa en ennen ole käynyt, kuten risteilyllä, Hullun hatuntekijän teekupeissa ja karusellissa. Lähinnä siis sellaisissa vähänniinkuin lapsille tarkoitetuissa :D


Alice's Curious Labyrinth - koitappa täältä sitte löytää ulos

Koko päivä pyörittiin puistossa, ja olin ihan poikki keskiviikkona. Onneksi päivän suuret tavoitteet olivat lentolipun tulostaminen, vierailu service pay:hin sekä työkaverin synttärit illalla Pariisissa.

Lentolipun tulostaminen onnistui hyvin, mutta service pay oli ihan täynnä, koska niin monella loppui työsopimus keskiviikkona, joten kaikki jonottivat kirjekuorineen sinne. En vielä itsekään tiedä, että mitä oikein viimeisenä päivänä kuuluu tehdä, mutta eiköhän se sitten selviä.

Luovutin ja lähdin kauppaan, ja sain kämppikseltä huolestuttavan soiton. Tämä oli myös käynyt tulostamassa lentolippunsa respassa, ja siellä oli vastaanottopäällikkö ruvennut sanomaan, ettei me saada olla täällä enää viimeistä yötä, koska meidän sopimus loppuu 4. päivä. Meillä on siis lennot varattuna 6:lle päivälle, ja alkuinfossa meille sanottiin, että saadaan olla kaksi yötä sopimuksen päättymisen jälkeen. Nyt kuitenkin väittivät, ettei se ole kuin yksi yö, ja meidän täytyisi lähteä hotellista jo viides päivä.

Käytiin illalla syömässä työkavereiden kanssa eräässä kreikkalaisessa ravintolassa Pariisissa ja istuttiin iltaa. Mukana oli myös yksi suomalainen, joka oli lähdössä seuraavana päivänä, ja tunnelma oli outo. Myös miun huonekaveri lähti torstaina kotiin, joten minä sain nyt vallata koko huoneen itelleni. Alkaa lähtö kohta konkretisoitua.


Karuselli

Eilen sitten kävin ennen töitä respassa hieman vihaisen ja huolestuneen oloisena, mutta tiskin takana olikin se mukava vastaanottovirkailija, joka selitti, että kyllä saamme olla täällä 6. päivään asti. Hänen kollegansa ei tiennyt Disneyn sopimuksista, mutta tämä vakuutti, että saamme olla täällä loppuun asti, ja pisti koneellekkin päivän ylös. Jes.

Eilen oli myös vikan työviikon eka päivä. Alku meni ihan hyvin, kunnes portilleni illan puolella tuli perhe, joiden lipuissa oli ongelmia. Kaksi lipuista toimi hyvin, mutta kahden kohdalla kone herjasi, ja ticket lookup paljasti, että lippuja oli jo käytetty, eikä normaalisti niillä voida päästää sisään. Lipuissa kuitenkin oli Disneyn leima, enkä oikein tiennyt, että oliko tämä normaalia vai ei, joten pyysin perhettä odottamaan hetkisen, kun soittaisin vastaavan paikalle.

Tästä lysti alkoi. Vanhemmat alkoivat heti hermostua, että kun pitää odottaa taas, ovat kuulemma jo toisessa puistossa odottaneet vastaavaa puoli tuntia. Valitettavasti meilläkin käy joskus näin, enkä saanut ketään kiinni vastaavan numerosta. Alkaa huuto, että he ovat maksaneet paljon näistä lipuista, ja he menevät sisään. ”Soita kenelle haluat, soita vastaavalle, securitylle tai johtajalle, mutta me mennään nyt sisään”. Äiti käskytti lapset menemään portin alta ja meni itse läpi, koska olin lukenut jo ne kaksi toimivaa lippua.

Isä puolestaan seisoi oveni takana lastenrattaiden kanssa. Tämä oli jo avannut omatoimisesti oven ja huusi minulle sen raosta. Seisoin itsepäisesti tiellä, kun mies huusi minulle, että ”VÄISTÄ, VÄISTÄ, VÄISTÄ NYT TAI TULEN NÄIDEN LASTENVAUNUJEN KANSSA PÄÄLTÄ”. Onneksi lastenvaunut näyttivät niin heppoisilta, että lopulta mies luopui tästä ajatuksesta ja tunki itsensä portin ja seinän välistä, jättäen lastenrattaat puiston ulkopuolelle.

Tässä vaiheessa paikalle saapuu securityn edustaja, joka tulee tiedustelemaan, että mitä täällä huudetaan. Selitän nopsasti tilanteen, samalla, kun isä huutaa naama punaisena. Pyydän, että saisin nähdä ne toimimattomat liput vielä uudestaan, mutta nainen kieltäytyy, tunkee ne laukkuunsa ja lähtee lastensa kanssa menemään puistoon. Security ei tee mitään muuta kuin juttelee isän kanssa. Lopulta security päästää isän lähtemään.

Tässä vaiheessa minä rupean itkeään ja pakenen kulman taakse. Securityn tyyppi lohduttaa, että ei pidä ottaa itseensä. Minä lähden hetkeksi lähimpään toimistoon hetkeksi vetämään henkeä. Muta ehdin istua vain hetken, kun sisään tulee yksi meidän xp:stä (sanasta experince, eli team leaderistä alempi auktoriteetti) tulee paikalle, ja heti viereen istumaan ja kysymään, että mitä on tapahtunu. Kerron lyhyesti, ja tämä lähettää minut tauolle.

Rauhotun ja jatkan töitä, mutta jossain myöhemmässä vaiheessa sama xp pyytää minua käymään illan vastaavan team leaderin luona kertomassa, mitä on tapahtunut. Menen toimistoon hieman pelokkaana, odottaen, että nyt tulee jotain sanomista siitä, että lopulta oltiin päästetty se perhe puistoon.

Team leader kertoo, että itse asiassa se, miksei kukaan ollut vastannut puhelimeen, johtui siitä, että päivävuoron team leader oli onnistunut hukkaamaan puhelimen. Ilmeisesti oli vahingossa lukinnut sen johtajan huoneeseen ja kulki ympäriinsä soitellen omalla kännykällään siihen ja toivoen kuulevansa soittoäänen.

Lisäksi tämä kyseli, että minkälainen tyyppi se securityn ihminen oli ollut – niiden kuuluisi nimittäin estää tällaisilta henkilöiltä pääsy puistoon tai ainakin soittaa joku tarkastamaan liput. Vielä minulta kyseltiin, että olinko peloissani vai vihainen ja oliko miehen viha kohdistunut minuun vai ollut yleistä vihaa. Olinhan minä peloissani, toinen uhkaa tunkea väkisin lastenvaunuilla päälle ja huutaa kurkku suorana viisi minuuttia – mutta sanoi sitten puiston puolella, että hän ymmärtää, että minä teen vain työtäni, mutta tämä systeemi on ihan paska.

Sitten istuttiin sen xp:n ja team leaderin kanssa toimistossa yhteensä 40 minuuttia ja nämä kertoilivat tarinoita hankalista asiakkaista.

Kerran yksi asiakas oli ollut lähdössä puistosta Disneyn lastenrattaiden kanssa, kun castmember oli pysäyttänyt tämän ja kysynyt, onko vaunusta maksettu vakuutta (n. 70e), jotta ne voi viedä puiston ulkopuolelle. Kun asiakkaalla ei ollut lappua, ja castmember oli kieltäytynyt päästämästä naista ulos vaunuineen, tämä oli peruuttanut hiukan, ottanut vauhtia ja pukannut vaunut kahden metrin päähän kohti castmemberiä. Tältä murtui sääri.

Toinen ”hauska” tapaus oli sattunut ennen paraatia, kun kadunvarret ovat täynnä ihmisiä ja tietyissä paikoissa on vaikea vaihtaa kadun toiselta puolelta toiselle. Katua olivat samaan aikaan lähteneet eri puolilta ylittämään ranskalainen ja hollantilainen nainen lastenvaunuineen. Vaunut olivat törmänneet keskellä tietä, ja pientä pukkimistä oli sitten tapahtunut. Lopulta ilmeisesti naiset tökkivät vaunujaan niin, että siitä puhkesi kunnon riita. Ranskalainen nainen, jolla oli sormessaan iso timattisormus, huitaisi hollantilaista kasvoihin avokämmenellä ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Toisella eräs sormuksen kivistä teki hollantilaisen naisen kasvoihin suureen haavan otsaan, josta alkoi vuotaa paljon verta.

Perheiden isät, jotka olivat tähän mennessä seuranneet tätä taistelua sivummalta, puuttuivat nyt peliin. ”Sun vaimos löi mun vaimoa!” ja aloittivat nyrkkitappelun keskellä Main streettiä. Toiselta murtui käsi.