Juhannus meni tosiaan lähinnä nukkuessa ja kattoessa jotain leffoja. Pelotti lähteä sunnuntaina töihin, mutta ihan hyvin se meni. Taisi olla semmoinen heikompi tauti. Tai siis niin ainakin luulin.
Ääni on ollut käheä nyt pari päivää, ja tänään, kun piti olla ensimmäistä päivää kassalla töissä, ilmastointi kostautui: nyt ei tytöstä pääse enää kuin pihinää. Oli tosi mukava päristellä niitä ranskalaisia ärriä mikrofoniin, kun ne ei meinaa ymmärtää mun ranskaa muutenkaan, ja koko ajan vaan pitää toistaa vielä kovempaa.
Kassalla oleminen sujui paljon helpommin, kuin olin ajatellut. Työkaverit (joista osaa en ollut nähnyt vielä ollenkaan) oli tosi mukavia, ja auttoi aina kun kysyin jotain. Tuo homma vaan on henkisesti rasittavampaa ko turnikeilla (eli niillä porteilla) työskentely, ja sinällään on ihan mukava, että mulla on vielä tässä vaiheessa enemmän taker (eli turnikki)-vuoroja kuin seller-vuoroja. Tosin että alkaa nyt kahen vapaan jälkeen closingit, jossa joudutaan olemaan puiston sulkemiseen asti töissä.
Lisäksi nyt alko helteet. Eilen oli eka semmonen päivä, että ihan oikeasti olisi ollut liioittelua pitää päällään meidän päällystakkia, jota mie oon tähän asti pitäny joka päivä, koska se on tyylikäs. Tänään oli sitte semmoset kevyet 35 astetta päivällä, ja mie olin niin onnellinen, että olin ilmastoidussa toimistossa töissä. Kun tultiin kämppiksen kanssa kotiin kaupasta kuuden aikaan, infotaulu näytti 43 astetta.
On vähän tuskanen olo, ko ei oikein tiiä, miten nukkuu, ko on niin kuuma koko ajan. Nyt mää ymmärrän, miks nää on halunnu rakentaa kaikki talot kivestä. Meillä kotona on ihan siedettävän viileää, ja me ollaan suojeltu sitä peittämällä ikkunat ja dataamalla kaikki sisällä, kun aurinko porottaa ulkona. Huomenna sitte on kovat suunnitelmat lähteä viltin kanssa puistoon ruskettumaan.
Ainiin, ainiin! Näin eilen Black Eyed Peassin! Ne tuli puistoon aamupäivällä Disneyn vip-oppaiden saartamana. Menivät viereisestä portista sisään :)
Mitähän muuta, Disneyn ulkopuolelta... Käytiin viime viikolla kattomassa, ko täällä oli joku iso fete de la musique ja monia bändejä soitti tuossa meidänkin pikkukylän keskustassa. Pariisissa ois ollu enemmän bändejä, mutta ei me sinne asti lähetty, ko meillä oli toisen kämppiksen kanssa tulossa ekat kassakoulutukset seuraavana päivänä, joten tyydyttiin kattelemaan pikkukylän juhlia. Se oli vähän kuin flashback nuoruuteen, ja jotkut Raahen meripäivät. Paljon, paljon perheitä ja eri ikäisiä ihmisiä, joista osa kyllä käveli kaljatuoppi kädessä, mutta kaikki käyttäytyi tosi nätisti.
Täällä alkoi myös kesäalet, sekä Disneyllä että tuolla ”oikeissa” kaupoissa. Disneyllä nyt ei tunnu olevan alessa kuin sellasta hömppää, tai sitte en vaan oo vielä ehtiny ettiä. Käytiin Val d'Europen ostarilla kattelemassa, ja ostettiinki jotain, mutta sillon alen ekana päivänä oli meno ihan hirviää. Ihmiset tunkeili ja kiilaili ja varashälyttimet soi taukoamatta ympäri käytäviä. Jos ihmiset ei halunnu jotain, ne heitti sen lattialle. Määki talloin vahingossa varmaan kymmeniä viattomia vaatekappaleita, jotka olivat tulleet hylätyiksi.Tällaisissa asioissa voisivat ottaa oppia suomalaisista, jotka aleissa pyrkii yleensä edes olemaan ihmisiki.
Tosin että suomalaiset sitten voisi kopsata ranskiksilta sen tervehtimis- ja kohteliaisuusmallin. Täällä toivotellaan kaikille hyviä päivän- ja illanjatkoja ja tervehditään aina. Parasta on miusta nämä asiakkaat, jotka välillä toivottelee miulle töissä ”Bon courage” - rohkeutta/onnea töihin. Itekin yritän olla kohtelias kaikille mua palveleville ja teki mieli kyllä toivottaa niille alennusmyyntien myyjille myös bon courage.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti