Katakombit ja Pompidou

Lähdettiin tiistaina päättäväisesti yhden suomalaisen työkaverin kanssa kohti katakombeja joskus ihan hullun aikaisin aamulla (kymmeneltä nähtiin täällä asemalla) ja junailtiin koko matka katakombiasemalle. Ei säikähdetty jonoa, joka oli huomattavasti pitempi kuin edellisellä viikolla, vaan jäätiin rohkeasti jonottamaan. Kolme tuntia, joista puolet ajasta suorassa auringonpaisteessa oli koettelemus, mutta vihdoin päästiin laskeutumaan kylmiin tunneleihin.



Katakombithan on lähteneet laajenemaan alunperin kaivoskäytävästä, jonne sitten alettiin siirtää tavaraa hautausmailta tilanpuutteessa. Nykyisin käytävissä on noin 6 miljoonan pariisilaisen luut. Sisäänkäynniltä piti kävellä useampi sata metriä kapeita käytäviä pitkin sinne, mistä itse ”luuosasto” alkoi. Tämän oviaukolla luki isolla ”Arrête, c'est ici l'empire de la mort” (Seis, tämä on kuoleman valtakunta).


Käytävät olivat vähän leveämpiä, kuin sisäänkäynnillä, mutta jokainen seinä oli vuorattu luilla ja pääkalloilla. Siis luiden päillä. Pääkalloja oli aseteltu seinälle kuin koristekiviä, sinne tänne tai jonkinlaisiin muodostelmiin. Ja luuseinän takana oli ääretön massa pienempiä irtoluita ja pääkalloja, joita ei seinämiin oltu tarvittu.



Tunneleissa oli kylmää ja kosteaa, kun kosteus tiivistyi kattoon ja tipahteli alas isoina pisaroina. Paikoittain lattialla oli kunnollisia lätäköitä ja takki oli ihan kostea, kun tultiin ylös. Ja haisee vieläkin tunkkaiselle.

Päätettiin lähteä katsomaan, olisiko UGC:llä tarjota mitään hyvää, VO eli version originale -leffaa täksi päiväksi. Näillä ranskalaisilla kun on paha tapa dubata noin kaikki audiovisuaalinen viihde minkä kerkiävät. Onneksi Pariisissa oli huomattavasti parempi tarjonta englanninkielisistä leffoista, kuin Disney Villagessa. Käytiin katsomassa Bad Teacher.

Leffan jälkeen otettiin vähän evästä mukaan ja suunnattiin piknikille Luxembourgin puistoon. Rentoiltiin laskevan auringon säteissä siihen asti, että puistonvartijat alkoivat vihellellä pilleihinsä kuin kosiskelevat linnut ja huutelemaan puiston sulkemisaikaa. Siirryttiin sitten koomailemaan Eiffel-tornin läheisyyteen ja kuvaamaan tuota Pariisin suurinta nähtävyyttä. Parahiksi oltiin kameran kanssa paikalla, kun kymmeneltä tornissa alkoi valoshow, ja sadat kirkkaat valot välkkyivät pitkin tornia.



Seuraavana päivänä lähdin yksikseni matkaan tarkoituksenani taklata Louvre. Suunnitelmani lässähtivät, kun viimein saavuin Louvren etupihalle. Sisäänkäynnille johti yksi ainoa jono, joka kiersi noin koko sisäpihan. Eilisen jonotussuorituksen väsyttämänä päätin, etten ainakaan yksin odota tuollaista jonoa, vaan lähdin harhailemaan muualle.



Pienen epäröinnin jälkeen huomasin yhtäkkiä olevani menossa tuhlaamaan olematonta rahaani Les Hallesin ostarille, mutta älysin viime tingassa, että viereisessä korttelissa kököttää Louvren korvike: nykytaiteen museo ja muutenkin hieman härö laitos, Centre Pompidou. Henkkareita vilauttamalla hyödyin jälleen nuoruudestani ja ilmaislippua heilutellen astelin sisälle museoon.

Ja sanompa vaan tämän, että jos pahvin palaselle piirretyt viivat on taidetta, niin mie lopetan saman tien opparin väsäämisen ja rupean nykytaiteilijaksi.



Onneksi siellä oli hieman vakuuttavampiakin teoksia, ja löytyi ihan Dalia ja Picassoa ja Aaltoakin. Viimeinen skandinaavisten suunnitelijoiden huoneesta. Ehkä lempparini oli kuva joko apinasta tai ihmisestä (veikkaan apinaa), joka on tehty niin, että artisti on kiinnitetty tietokoneeseen, joka rekisteröi silmän liikkeet ja piirtää ne kuvaksi. Artisti on katsellut apinan kuvaa ja lopputuloksena saadaan hauska versio apinasta.

Kävin myös ekaa kertaa elämässäni syömässä KFC:ssä, mikä oli ihan mukava ja erilainen vaihtoehto Mäkkärille. Loppupäivästä kävin vielä tuhlaamassa vähän sitä vähäistä palkkaani ostarilla ja katsomassa myös toisen leffan, vapaapäivän ja mukavien teatterin penkkien kunniaksi.

Oli omituista, että olivat laittaneet heti vapaapäivän jälkeen työvuoron alkamaan kymmeneltä. On jo kauan ollut aina vapaapäivien jälkeen closing, eli töitä alkaen klo 16.16. Koko viikkon onkin sitten ollut aamuvuoroa ja kassaa.

Tänään rupesi melkein hermostuttamaan, kun pahimman ruuhkan aikaan viereeni tulee yksi teamleadereista ja sanoo, että tämän asiakkaan jälkeen pistä luukku kiinni. Audit caisse, eli yllätystarksitus. Piti laskea kaikki rahat, voucherit ja muut paperit ja laskea yhteen. Yrittävät kontrolloida näin, ettei työntekijät vedä välistä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pääsin jatkamaan töitä.

Täällä on yhtäkkiä noussut lämpötilat ja tänäänkin oli mukavat 37 astetta, kun tulin töistä. Ensi viikolla luvattiin yli 40:ää astetta.