La Parade des Rêves Disney

Tämän työviikon ehdottomasti parhaimmat hetket sain kokea ekoina päivinä, kun torstaina iltavuorossa pääsin tekemään iltaparaatin. Olin kuunnellut muiden kauhukertomuksia tottelemattomista asiakkaista ja raskaasta kyykkimisestä ja hieman jänskätti.

Meillähän on kesäaikaan kaksi paraatia: Once upon a dream seittemän jälkeen, joka on se ”perinteisempi”, käsittääkseni pyörii vissiin ympäri vuoden ja sen jälkeen puoli yhdeltätoista illalla Fantillusion, jonka ajaksi kaikki valot sammutetaan, ja itse paraati on kokonaan valaistu. Jälkimmäistä seuraavat ilotulitukset.

Sain omaksi alueekseni iltaparaatiin suoran pätkän Main streettiä ja pienen kaarteen liikenneympyrän edestä. Tehtävänä on pitää kaikki jalat ja laukut jalkakäytävillä ja huolehtia, ettei kukaan idiootti lähde riehumaan kadulle paraatin alle. Kävinkin jo hyvissä ajoin ennen paraatia kiertämässä koko pätkän ja selitin englanniksi ja ranskaksi, että nostavat ennen paraatia kinttunsa turvaan. Sain myös odottavilta ihmisiltä aplodeja, kun kävelin ohi.

Paraati meni hyvin, ihmiset usko kerrasta, kun sanoin, että jalat pois tieltä ja itse tosiaan kökötin koko paraatin ajan siinä kadun reunassa ja katselin ohi lipuvaa paraatia. Ja sama toistui seuraavana päivänä, mutta päiväparaatissa.

Meille on tullut tosi paljon suomalaisia. Meitä on varmaan oikeasti 20 siellä. Ja koko ticketingin lukumäärä huitelee jossain 150 ja 200 välillä. Hullua, Suomessa ei ikinä pidettäis näin paljoa porukkaa töissä.

Mutta siis hauskaa on se, että ranskiksetkin vitsailee jo nykyään, että suomi on ticketingin kolmas virallinen kieli. Me ollaan jo syrjäytetty espanjankielinen väestö ticketingissä. On niin outoa, että melkein joka kerta, kun tulee taukohuoneeseen, joku puhuu siellä suomea. Ja jos ei muuten, joku ulkomaalainen huutelee että ”moi moi” tai ”höpö höpö”.

Palkkaki tuli – taas shekkinä. Ärsyttää, ko sillon ko kävin pankissa, sanoivat, että seuraava tulee suoraan tilille. Sain sitten sen lapun, jolla kysyttiin, että haluaisinko sen tilille vai shekkinä, samaan aikaan, ko sain shekinkin. Hieman liian myöhässä siis. Viimeisen antavat ilmeisesti myös aina shekkinä. Ärsyttää, etenkin ko täällä ei oo pankit maanantaisin auki, nii nyt oon joutunu oottamaan perjantaista asti sen shekin kanssa, koska oon ollu töissä sillon ko pankit ois ollu auki.

Sitte pieni varotuksen sana: En tuu olemaan kunnolla ruskia, ko tuun takasi. Täällä oli tosi sateinen heinäkuu ja aurinkoa ei paljo näkyny, mutta nyt tilanne on parantunu ainakin hetkellisesti ja tänäänkin käytiin kämppiksen kanssa makoilemassa viereisessä puistossa viltillä vähän paistattelemassa päivää töitten jälkeen. Yritys on kova, mutta en taida enää kello viiden auringolla hirveästi ruskettua.