Pysäkillä tapasin erään Oulusta kotoisin olevan tytön, jonka kanssa ollaan juteltu pitkin kesää, ja selvisi, että tämä on menossa yksin Pariisiin. Mikä tuuri, sama homma kuin viime viikollakin! Tämä ilahtui seurasta ja lähdettiin yhdessä kohti katakombeja.
Sinne asti päästyämme meitä kuitenkin oli vastassa katakombien työntekijä pitkän jonon päässä toistelemassa hokemaa ”From here to the catacombs it is more than an hour. You are too late. Please come back tomorrow”. Kuulosti hieman rikkinäiseltä nauhurilta :D
Luovutettiin ja lähdettiin kohti keskustaa. Pysähdyttiin matkalla Luxemburgin puistossa (miksi muuten kaikissa kaupungeissa on Luxemburgeja?), jonne oisin voinu jäädä ehkä asumaan. Tai ainaki koko iltapäiväksi kirjan kanssa istumaan.
Sen jälkeen mentiin käymään Pantheonissa, joka siis on mausoleumi. Sisältä löytyi mm. Victor Hugo, Voltaire, Pierre ja Marie Curie haudoissaan. Sen jälkeen lähdettiin etsimään Shakespeare and Co -kirjakauppaa, jossa on Pariisin laajin englanninkielisten kirjojen valikoima. Itse kauppa oli pieni, mutta se oli tungettu täyteen kirjoja. Siis lattiasta kattoon. Kaikki huoneet oli päälystetty kirjahyllyillä, eikä hyllyissä näkynyt paljoakaan tyhjää tilaa.
Kirjakaupan jälkeen käveltiin Seinen toiselle rannalle ja jäätiin istuksimaan biitsille hetkeksi aikaa. Oikeasti. Ne on ajaneet hirveästi hiekkaa Seinen rannalle noin koko Ile de Citén pituudelta, ja sinne sai kuka tahansa mennä loikoilemaan aurinkoon ja lapsille oli omia leikkipaikkoja.
Sen jälkeen suunnattiin Eiffel-torniin. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen päästiin sisälle, mutta koska jostain syystä siellä oli vielä yhdentoista aikaan niin paljon porukkaa, että puolivälissä tornia olisi pitänyt jonottaa vielä melkein tunti pääsyä ylös asti, jäätiin siihen kakkostasanteelle. Ja nättiä oli! Harmi, ettei kuvissa näy paljon muuta, kuin pieniä valopalloja, mutta hyvältä näytti.
Seuraava päivä tuntui edellisen kopiolta, kun koko aamuna ei kuulunut mitään siitä tytöstä, jonka kanssa meillä oli suunnitelmissa mennä Versaillesiin. Lähdin sitten taas yksin kohti Pariisia, ja pääsin tällä kertaa ihan yksikseni sisälle Versaillesin palatsiin, ennenkuin törmäsin sattumalta työkaveriin! Uskomatonta tuuria.
Kierrettiin yhdessä palatsikierros loppuun ja sitten puutarhaan. Ne oli huikeat! En edes nähnyt kuin ensimmäisen osan niistä, mutta jos on hyvä sää ensi viikolla, voisi mennä uudestaan. Koska sinnehän pääsee ilmaiseksi alle 26-vuotias EU-kansalainen.
Erosimme työkaverista, ja itse suuntasin vielä käymään Sacré Coeurillä. Ja täytyy sanoa, että alkaa jaloissa tuntua, kun edellisenä päivänä on tullut puolesta välistä Eiffeltornia alas portaita pitkin, seuraavana kävellyt puoltoista tuntia Versaillesissa, kiivennyt metroasemalta kaikki portaat ylös koska hissi oli rikki, kiivennyt kaikki portaat metrosta Sacré Coeurille ja sitten vielä ne portaat alas. Tätä jos jatkaa, pysyy pohkeet timmissä kunnossa.
Sacré Coeuriltä oli aika hulppeat näkymät alas ja kirkon edessä istuikin paljon porukkaa vain jutustelemassa ja seurustelemassa. Myös rihkamakauppiaita pyöri ympärillä liiallisuuksiin. Mutta mukava oli istuskella.
Tuntui tosi omituiselta mennä töihin kahden vilkkaan vapaapäivän jälkeen, ja olin onnellinen, että minut oli taas pistetty iltaparaatiin. Ja olihan siellä ihan kivaa, small talkkasin lasten kanssa englanniksi ja ranskaksi, ja illan huipennus tuli paraatin jälkeen; olin jo lähdössä takaisin kohti taukohuonetta, kun joku takanani pyytää odottamaan. Käännyin, ja näin kaksi nuorta miestä, jotka olivat seisoneet alueellani paraatin aikana. Toinen näistä sanoo, että halusi vain kertoa sen, että on itsekin cast member ja kiittää hyvästä työstä, jota tein paraatin aikana. Kiitos, ja toivottavasti sulla on oikein mukava ilta. Olin tosi otettu ja jaksoin hymyillä koko loppuillan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti