Täällä on ihan hirviästi ihmisiä. 26. päivä odottivat paljon ihmisiä, mutta kävikin niin, että päädyttiin kassalla lähinnä pyörittelemään peukaloita, ja oltais varmasti oltu ajoissa valmiita ja ensimmäisena kotona, ettei meitä olisi unohdettu kassalle sen jälkeen, kun meidän piti laskea rahat päivän päätteeksi eli tehdä cash out. Sinä päivänä viisi ihmistä jätti tulematta töihin ilman varoitusta, joten kaikki team leaderit oli niin kiireisiä, ettei kukaan kerennyt tekemään meille cash outtia.
27. päivä puolestaan helvetti pääsi irti. Omalla kassallani ei toiminut mikrofoni ollenkaan, joten rotan tekijöitä (=rotation, eli kierto, jolloin edetään portilta portille) kysyttäessä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja lähdin kassalta ulos kietoen kaulahuivia tiukemmin paikalleen.
Melkein törmäsin ensimmäiseen ihmismassaan heti ovella. Kassan ikkunasta näkyy väärään suuntaan, enkä ollut tajunnut, että koko porttien edusta oli ihan täynnä porukkaa. Ihan koko Disneylandin alunen oli täynnä ihmisiä, jotka yrittivät päästä Disneylandiin. En kesän kiireisimpinäkään päivinä oo nähnyt niin isoa ihmismassaa pyrkimässä sisään.
Tein vain tunnin verran töitä rotassa ja palasin sen jälkeen kassalle. Kämppis, joka oli tehnyt koko aamun rotaa, valitti ettei neljässä tunnissa päässyt kuin kerran tauolle, kun rotation ei pyörinyt, eikä ollut tarpeeksi työntekijöitä, että kukaan olisi päässyt tauolle.
Tänä aamuna aloitin klo 7.00 ja tein päivän rotaa. Pelkäsin, että tästä tulee samanlainen päivä, kuin edellisestä. Onneksi nyt oli enemmän työntekijöitä, ja rota pyöri ihan hyvin. Huomenna on onneksi vapaapäivä, niin saa nukkua vähän pitempään ja lähdetään ilmeisesti taas kämppisten kanssa Pariisiin. Kahtellaan.
Musta on ollu tosi omituista, ko itteä hävettää töissä aina selittää kollegoille tai teamleadereille jotain, kun ei löydä sanoja ja puhe on tönkköä, ja tuntuu, ettei vieläkään pysty ottamaan kunnolla osaa keskusteluihin. Asiakkaita neuvoessa tilannehan on ihan eri. Esimerkiksi jos kassalla pitää selittää jotain vuosipassijuttuja, ne tulee ihan automaatiolla ja välillä niin nopeasti, että yllätän itsenikin. Mutta asiakkaat näyttää ymmärtävän hyvin.
Eilen illalla juteltiin varmaan pari tuntia yhen kämppiksen kanssa ranskaksi, joka kehu sitä, miten hyvää ranskaa puhun ja etenkin sitä, miten luonnolliselta kuulostaa se englanti, jota me muiden kämppisten kanssa puhutaan. Natiiviranskalaisille se ei varmaankaan riitä, eikä minnekään ranskalaisiin kouluihin, mutta oispa kyllä siistiä käydä vielä jossain muussa ranskankielisessä paikassa. Ja nyt haluttais kovasti lähteä myös Englantiin tai Jenkkeihin. Tässä taas nähtiin miten hyvin meni tämä syyskuussa tekemäni lupaus "Nyt riittää tämä paikasta toiseen reissailu hetkeksi".
Oon ollu tosi ilonen, että täällä on ollu tuttua porukkaa jo valmiiksi. On ollu tosi helppoa "sopeutua" tänne ja töissä on ollu mukavaa. Kaveireita löytyy aina tarvittaessa, ja esimerkiksi uusiin kämppiksiin ja muutamaan uuteen työkaveriin on päässy helposti tutustumaan ja tuntuu, että ne ois tuntenu pitempäänki ko reilun viikon. Varmaan tulee ikävä. Mutta riittäis kyllä jo näitten joululaulujen kanssa.
Tässä näytettä siitä laulusta, joka soi kerran päivässä itse puistossa ja monta kertaa päivässä kollegojen päässä. Video on kuvattu täällä, mutta onneksi kaikki ei ole ihan noin ysäriä, kuin miltä tuolla näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti