Perillä

Lähdin siis perjantai-aamuna seitsemän aikaan lentäen kohti Helsinkiä, ja siellä tapasin kollegan viime kesältä, jonka kanssa jatkettiin matkaa. Väsyneinä ja vähän pöllämystyneinä saavuttiin Pariisiin ja lopulta päädyttiin ottamaan luotijuna Disneyn asemalle ja sieltä jatkettiin vielä paikallisjunalla castingin toimistolle. Ihasteltiin mennessämme ympäristöä ja tuntui samaan aikaan siltä, että on ollut tuhat vuotta pois, mutta muistaa vielä kuin eilisen, miten on näillä kaduilla kävellyt. Ja sitten meitä odotti yllätys.

Disneyn oma casting- ja housing toimisto oli tupaten täynnä porukkaa. Infokirjeessä oli pyydetty saapumaan toimistolle ennen kello viittä, mutta kolmen aikaan saapuessamme paikalla oli vähintään toista, ellei jopa kolmattakin sataa castmemberiä. Uudet kävivät allekirjoittamassa soppareitaan, vanhoilta tarkistettiin tiedot ja sen jälkeen kaikki pistettiin jonottamaan majoitusinfoon. Koko hommaan meni kaksi tuntia, ja itse pääsin kolme kertaa sanomaan jotain ja loppu aika meni lähinnä jonotukseen. Onneksi oli kaveri mukana.

Asunto tuli tällä kertaa Disneyn lähemmästä asuntolasta, eli La Boiseriestä. Pihaa en vielä ole nähnyt kunnolla kuin pimeällä, mutta asunto itessään on ihan kiva. Toisessa kerroksessa oleva kolmen makuuhuoneen asunto, jossa meitä nyt siis asuu kuusi tyttöä. Meidän huoneessa on oma WC, jee.

Kämppiksiksi sain sen edellämainitun kollegan viime kesältä, sekä toisen suomalaisen, joka oli halloweenin myös ticketingillä töissä, kaksi espanjalaista ja yhden liettualaisen. Kaikki kämppikset on vaikuttaneet tähän mennessä tosi kivoilta ja asuntokin on ylittänyt odotukset.

Työsoppari on nyt ticketingiin. Oli hauska käydä metsästämässä uusi työpuku, johon kuuluu vanhojen osien lisäksi muun muassa kirkkaanpunaiset sormikkaat, kaulaliina ja pipo, joka näyttää tonttulakilta. Kaikki, joilla on pipo päässä, muuttuvat saman tien koomisen näköisiksi.


Tässä työkaverini Max ja Laima todistavat edellisen väittämän todeksi.

Työ oli helppoa, koska kovinkaan paljon uusia asioita ei ole ilmestynyt poissaoloni aikana. Olin ihan kauhuissani, kun olivat jo toisena työpäivänä pistäneet meikät lippukassalle, ja vielä toiselle niistä kaikkein kiireisimmistä. Kaikki sujui kuitenkin odotettua paremmin, jutut olivat aika hyvin muistissa ja jopa ranska sujui yllättävän hyvin. Hauskaa on ollu nähdä sekä vanhoja kollegoita että ihan team leadereitä, joista osa on ihan selvästi tunnistanut naaman ja tervehtinyt tosi iloisesti, kun ollaan tavattu.

Täällä on kylmä. Ei siis sillä tavalla kylmä, kuin Suomessa, vaan täällä tulee joka päivä vettä, joskus vaihtelun vuoksi myös rakeita tai räntää, joka sulaa heti pois. Jos lämpötila käy alle nollassa, se tarkoittaa sitä, että bussit on myöhässä, koska on liukasta, mutta päivän myötä lämpenee niin paljon, ettei iltapäivällä täällä enää mitään jäätä ole lumesta puhumattakaan. Tuulee myös yllättävän paljon sisämaakaupungiksi.

Oon nyt kaks ekaa päivää käyttänyt niin, että oon suoraan töistä jäänyt puistoon työkavereitten kanssa ja ollaan käyty laitteissa ja vähän shoppailemassakin. Uni on jäänyt vähän vähille. Nyt vielä tämän viikon teen kokonaan aamuvuoroja. Mutta vaihtelua on luvassa, sillä taisin joulun jälkeen tehdä jonkun aamuvuoron, joka alkaa jo seittemältä eli aikaisin aamuvuoro, mitä meillä on, ja uuden vuoden aattona oon töissä iltakuudesta yökahteen, eli myöhäisin iltavuoro, jota koko vuonna tehdään. Siksi menneekin vähän tiukille, kun viimeiset kolme päivää menee niin, että työvuorojen välissä on vain 12h aikaa, joten pitää hoitaa pakkaukset ja tuliaisten ostot ajoissa poissa alta.

Koska Disneyn asuntoloissa ei tietenkään ole mitään ilmaista internettiä, tultiin kämppiksen kanssa Villagen Starbucksiin istumaan ja käyttämään niiden wifiä. Join äsken todella, todella hyvää valkosuklaa-kahvia kermavaahdolla. Suosittelen!