Mitä jäi käteen?

Kesän viimeinen merkintä jäi ilman sanallista kerrontaa, mutta video kyllä varmasti välitti pääosin tunnelmat. Suomeen palattuani piti kiirettä lähinnä asunnonetsimisen ja opinnäytetyön kanssa, joten blogin päivittäminen ei tuntunut edes ajankohtaiselta. Olin vakaasti päättänyt valmistua jouluksi ja etsiä töitä täältä uudesta kotikaupungistani. Vaan toisin kävi.

Kirjoittelin kaikessa rauhassa opinnäytetyötä marraskuussa ja jouduin käyttämään muun muassa Disneylandin sivuja referenssimateriaalina. Siellä oli täysi Halloween päällä ja ihania, uusia kuvia puistosta. Luin yhä uudestaan ja uudestaan haastateltavieni vastauksia ja kävin aina välillä kertomassa kämppiksilleni tarinoita viime kesältä, joissa yleensä joku työkaveri teki jotain hullua tai eräänä päivänä...

Marraskuun kolmantena päivänä sähköpostiin kolahti viesti nimellä "DISNEYLAND PARIS APPEL AUX EX CAST MEMBERS - CONTRATS DE NOËL 2011 - DERNIER OPPORTUNITES", eli viimeiset mahdollisuudet olivat käsillä. Hirvittävä levottomuus vaivasi minut ja mietiskelin pitkään, että yrittäisinkö löytää Suomesta mahdollisesti jatkuvia töitä, vai lähteä Ranskaan vain pieneksi pätkäksi. Viimein keräsin rohkeuteni ja pistin puhelimen herättämään puoli tuntia ennen kuin Disneylle voisi soittaa (casting antoi kirjeessä kolme puhelinnumeroa, jotka olisivat käytössä vain kahtena päivänä ja määrättyinä kellonaikoina joulusopimuksia varten).

Ensinnäkin unohdin, että ranskalaiset ovat tunnin meitä jäljessä ja sitten kun viimein yritin oikeaan aikaan soittaa castingiin, nämä ohjasivat puhelut suoraan vastaajaan tai linjat tuuttasivat varattua. Soittelin koko aamupäivän sellaisia puolella korvalla hälytysääntä kuunneltuja puheluita ja yllätys oli suuri, kun viimein linjalta vastasi, pirteänä kuin peipponen, ranskalaisen naisen ääni. Sen lisäksi, että olin jo lopettanut odottamasta vastausta niin voin kertoa, että ranskan puhuminen ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen ja vielä puhelimessa, oli hieman outoa. Mutta olin itsekin yllättynyt, miten hyvin sain puhuttua ja asia tuli selväksi. Nimittäin ticketingissä ei ollut enää paikkoja joululle. Ne olivat siis joko menneet jo sen aamupäivän aikana, tai sitten jo kesän lopussa, kun Disney lähetti ensimmäiset kirjeet kesän työntekijöille, että nyt tarvittaisiin lisää työvoimaa.

Ilmeisesti päätökseni palata töihin oli ollut oikea, sillä menin ihan rikki tästä vastauksesta. Pitkin iltaa itkin ja murehdin, sillä olin jo henkisesti ehtinyt valmistautua viettämään kuraista joulua Akun ja Mikin kanssa. Niinpä sydän alkoi takoa lujaa, kun sähköpostiin kolme päivää myöhemmin sain työtarjouksen. Lipunmyyjäksi juu, mutta parkingin puolelle. Täytyy kyllä sanoa, että olin kesän aikana ehtinyt tykästyä ticketingiin ja arvelin parkingin olevan karumpaa ulkotyötä, mutta en oikeasti tiedä, mitä kaikkea ne siellä tekevät. Jossain parkkipaikan laitamilla nimittäin sijaitsee kenneli, jonne puistoon tulevat asiakkaat saavat jättää kissojaan ja koiriaan hoitoon päivän ajaksi. Lisäksi peritään tietysti parkkimaksu, mutta lippuja sieltä ei käsittääkseni myydä. Eikä autoja itse parkkeerata, uskoisin. Työasu on uskomattoman tyylikäs tuulipuku, jossa on yhdistetty kirkasta vaalean sinistä ja kirkasta keltaista ihan kirjaimellisen häikäiseväksi kokonaisuudeksi. Pitäähän parkkipaikalla erottua.

Koska työ on työtä ja Disneyland on Disneyland ja kaksi viikkoa seisoo vaikka päällään, otin työn vastaan. Halusin ihan oikeasti nähdä minkälaiseksi ne saavat puiston muutettua joulua varten. Tiedän, että suurin osa ystävistäni kurtistaisi kulmiaan ja mutisisi jotain kaupallisesta kulutusjuhlasta, joka syö hermoja ja rahaa, mutta onneksi itse luulen viihtyväni tuolla oikein mainiosti tekolumen ja joululaulujen keskellä. Että sinne siis, 17.12. alkaa työt.


Kuva osoitteesta http://i1-news.softpedia-static.com/images/news2/Go-Online-for-a-Stress-Free-Christmas-2.jpg