Kiireistä joulunalusaikaa

Tosin, että eihän meikän joulunalusaika ole kiireinen samalla tavalla kuin kaikilla normaaleilla ihmisillä joulukiireineen. Oon lähinnä kiireinen töitten kanssa. Oon yllättävän hyvin pärjännyt tuolla kassalla ja kaikki asiat on suunnilleen samalla lailla kuin kesälläkin. Helpottaa hirveästi se, että pystyy vain toistelemaan ihan samoja asioita asiakkaille ja hallitsee jo hyvin sen sanaston, jota töissä joutuu käyttämään. Kollegojen kanssa joutuu käyttämään vähän enemmän luovuutta, mutta juttuseuraa on aina löytynyt.


Tässä kuva kassalta. Vaikka laatu on kännykkäkamera-tasoa, niin kai tästä selvää saa. Tuommosessa pytingissä meitä on kolme vierekkäin ja kolme muuta selän takana. Meijän ja asiakkaan välissä on onneksi lasi, koska tuolla vetää kuitenkin ihan mukavasti talvellakin, koska se aukko, josta annetaan rahat ja liput, on avonainen.

Esimerkiksi sinä päivänä, kun tuo kuva on otettu, olin kassalla yhden puolalaisen, kolmen espanjalaisen ja yhden ranskalaisen kanssa. Koska ei ollut asiakkaita, espanjalaiset opetti mulle espanjalaisia fraaseja ja kirosanoja. Minä puolestani sitten opetin suomalaisia kirosanoja, ja lounastunnin loppuun mennessä yhden vierustoverin muistikirja oli kiertänyt melkein koko ruokapöydän, kun kaikki halusivat oppia sanomaan "perkele".

Ticketingissä on sellainen jännä jakauma, sillä täällä on kaksi sellaista ryhmittymää, jotka erottuu toisistaan selvästi: ne, jotka on olleet viime kesänä yhdessä töissä ja ne, jotka aloittimat syyskuussa tai sen jälkeen. Ja vanhat pierut sitten vielä erikseen siellä pyörimässä. Mutta on aika jännää, koska kuitenkin edelleen tapaa koko ajan sellaista porukkaa, jota ei oo ennen nähnyt, myös senkin takia, että osa on Studioilta.

Mehän siis tehdään töitä vain DLP:n eli Disneyland Parcin puolella, mutta Studioilla on ihan oma ticketing. Tarviihan sinne myös oman lipun. Studiot vaan on pienempi, sekä fyysisesti että työntekijöiden määrässä. Suurin osa työntekijöistä tekee töitä pääasiallisesti vain toisessa puistossa, mutta kesälläkin melkein kaikki meidän puistosta kävi tekemässä vuoron tai pari Studioilla, koska meitä nyt vain oli niin paljon enemmän, että pärjäsivät hyvin ilmankin niitä työntekijöitä. Nyt kuitenkin ne ovat sekoittaneet pakkaa ja siirrelleet työntekijöitä puistosta toiseen joulun ajaksi.

Nyt joulun alla ovat järjestäneet tuolla Secret Santa -homman, jossa halukkaat saa laittaa nimensä hattuun ja sieltä sitten vedetään yksi, jolle pitää ostaa lahja. Itelleni osui joku tyttö, jota en tunnistanut nimen perusteella, joten piti ostaa vain geneeristä tyttötavaraa. Jännä nähdä, mitä ite saa.

Ilmoja on pidellyt. Tapoin eilen jopa hyttysen täällä. On ollu paljon lämpimämpää nyt pari päivää, kun ei oikeastaan oo satanu ollenkaan. Mikä on tosi hyvä, koska mulla on kengässä reikä. Eilen esimerkiksi oli hyvä ja suhteellisen kaunis päivä, kun lähdettiin espanjalaisen kämppiksen ja puolalaisen työkaverin kanssa käymään vapaapäivän kunniaksi Pariisissa.

Koska kellään meistä ei ollut mitään valmista suunnitelmaa ja karttanakin toimi vain metrokartta, päätettiin lähteä katsomaan sitä suurempaa riemukaarta, eli La Defensea, joka siis oikeasti on vähänniinkuin toimistorakennus. Oli tarkoituksena nousta ylös, mutta huomiomme harhautui metroasemalta noustessa, kun eteen avautuikin yllättäen keskelle aukiota rakennetut joulumarkkinat.

Tykkään kovasti tästä joulumarkkinatavasta, kun tuodaan kaupungille pieniä ”hirsi”mökkejä, joissa myydää kaikkea joulukrääsää ja ruokaa, alkaen korvakoruista päättyen vohveleihin. Mutta tunnelma on mukava ja hyvät tuoksut seuraa kaikkialle.

Kiivettiin sitten portaat ylös Defensen juurelle, josta myös oli hyvät näkymät kaupunkiin. Myös Riemukaari näkyi suoraan edessä. Jossain sanottiin, että jos asettuu Louvren pienoisriemukaaren eteen sopivalle paikalle, eikä ole tuulista, voi nähdä samassa linjassa Luovren minikaaren, tuon oikean Arc de Triomphen ja La Defensen.

Sitten leikittiin turisteja loppupäivä; käytiin Riemukaaren päällä, Notre Damen sisällä ja viimeiseksi käytiin katsomassa Eiffeltornia hämärällä. Otettiin paljon turistikuvia ja oltiin ylpeitä, että selvittiin koko päivä ilman varsinaista karttaa.


Näkymiä Riemukaarelta


Illalla yksi kämppiksistä teki ruokaa ja vietettiin semmoinen miniläksiäisilta, kun toinen espanjalainen joutuu lähtemään kotiinsa etuajassa. Musta oli vielä niin mukava, kun se tuli käymään toisen suomalaisen ja toisen espanjalaisen kämppiksen kanssa kattomassa mua mun lippukassalla, kun olin töissä. Harmi vain, että parempaa läksiäiskorttia en siihen hätään keksinyt, kuin tulostin uudestaan edellisen asiakkaan kuitin ja ympyröin siitä alaosan jossa lukee ”SUSANNA vous souhaites une bonne journee – Have a nice day!”